29.9.2011
Palelee...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Kaunis tulkinta.
Kaunis kokonaisuus.
Kivaa, että villasukat on keksitty!
Hyvä kun meillä on sukkia mistä laittaa jalkaan. Kuka se sorsalle kutoisi sukat?. Luoja on varustanut sorsan niin että pärjää ilman.
Suomen eläinsuojeluyhdistyksen liitto ry on kirjoittanut perinpohjaisen infon " Palelevatko sorsan jalat?". Eihän ne palele.
Viehättävä sorsa kuva.
Onni on Meille ihmisille villasukat, ei tarvi palella.
Sorsat tarkenevat vedessä, mutta jäällä ja lumessa luulisin jaölkojen palelevan.
Villasukat ovat jo kohta meille tarpeen.
Hauska runo joka toimisi hyvin myös ilman viimeistä säettä.. Sorsilla tosiaan hieno verenkierto!
vilu, meren valo, ei siis koske sorsia
Kiitokset kaikille kommentoijille. =)
Tämä oli jo vanha runopätkäni, jotenkin vaan tunsin että se sopisi torstaihaasteeseen...
=)
Kiitos tyttörakas! Sää olet kyllä puolueellinen... =D
Oikeesti aloin vasta nyt miettiä, miksi en rajannut näkymää vain auringonläikän sorsaan? Tosin se olisi sitten ollut yksinäinen?
Minä pidän kovasti juuri tästä - sorsista, tekstistä - kaikesta tässä :)
Kiitos Sari =)
Mie rakastan villasukkia, joten niitä sujauttelen kaikkialle... =)
aivan ihana, kiitos tästä runokuvasta Una!
Ollos hyvä Jekkis. =D
Lähetä kommentti