Joskus halonhakkaaja löytää kauneutta pöllipinosta... =)
Tämä tykkäsi kiipeillä pitkin sormia...
3.8.2011
Keltainen seuralainen
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Utelias söpöläinen.
Aamu,
se oli tosiaan peloton ja utelias!
Laitoin sen kannon päähän sormistani ja kun tuo miun raksu tuli töistä, otus oli yhä kannon päällä, josta Hani sai kuvattua sen. Otin sen siitäkin sormiini jotta Hani saisi parempia kuvia jolloin perhonen tarttui puserooni ja kipitti kaulalleni. Iiks! Se tuntui vähän hassulle! Onneksi Hani irrotti sen tiukasti takertuneet jalat pois... =D
Lähetä kommentti