16.8.2011
Syklaamin lumoissa
Labels:
Kukkia
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
ihanaa, joko niitä jo
Hannele, muistanpa elävästi, kun eräänä syksynä, ainoalla Tukholman ristelylläni, ihailin naapurimaan syyskukkia ja siellä näitäkin hehkui, kapealla vanhan kaupungin kadulla, kukkakaupan seinämällä... =)
Ihan kuin se valaisisi :)
Sykähdyttävä värin sävy.
Isopeikko, sää olet kyllä ihana. =)
Ja niin siekin Aamu. =)
Kukat oikeasti saavat mielen hyväksi ja kukista pitävät ihmiset sykähdyttävät sydäntä.
Eihän noita voi vastustaa! En ole koskaan osannut noita sisällä kasvattaa, mutta nyt ne viihtyvät puutarhamajan ikkunalla. Sinullakin taitaa olla minilaji, joka ehkä sietää kylmää paremmin kuin tavallinen?
Marjatta
Kyllä juu, tämä on sellainen pikkuruinen ja suloinen yksilö. Ostin sille eilen kaveriksi toisen, samanmoisen.
Se toinen istutetaan tänään jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa se saa olla edukseen. =)
Parilla eurolla sitä voi saada mielensä hyväksi. =)
Lähetä kommentti