Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
10 kommenttia:
Minunkin lempikukkiani!
Mukavaa päivää Una!
mummun silmälaseiksi kutsutaan myös,
pikkasen löytyy omasta paratiisistani.
Voi miten suloinen lemmikki.
Yritin pojan haudalle saada kasvamaan, mutta pakkanen puri :-(
Eikös olekkin ihana sää? Tämä on kesää, ihanaa!
Lapsena minäkin tuota erityisesti rakastin, silloin ei ollut niin paljon puutarhakukkia kuin nykyään.
Pieni ja hentoinen kooltaan ja siniväriltään, kuin unesta.
Ihana sininen sävy!
Minäkin olen kyseistä kukkaa taitellut maljakkoon jo lapsesta.
Mukavia kesäpäiviä sinulle! :)
Se on vieläkin munkin lempikukkiani, ne on kauniita.
En muistanut niiden nimiä, mutta nyt tuli sekin selväksi, luulin joiksikin orvokin tapaisiksi.
Hyvää viikonloppua sulle!
Kiitos kovasti
Jarnalle
Hannelelle
Annalle
Unelmalle
Aamulle
Ninalle
ja Harakalle kommenteista. =)
Näin kesällä tulee vähemmän oltua tässä koneella niin meinaa jäädä kommentteihin vastailematta ihan vahingossa!
En ollut koskaan kuullutkaan jotta mummun silmälaseiksikin niitä kutsutaan. =))))
Nurmitädykehän näyttää olevan kuin pieni orkidea!
MM,
niin moni kukka on. =D
Pieni mutta niin täydellinen...
Lähetä kommentti