Anna haastoi kertomaan pääsiäiskoristeista ja -perinteistä.
Minulla ei oikeastaan ole mitään pääsiäiskoristeita enää, sillä jaoin kaiken
mahdollisen nuorisolle, kun he muuttivat pois kotoa opiskelemaan lähtiessään.
Jätin itselleni vain minimimäärän tavaroita.
Lasten ollessa pieniä, he kulkivat virpomassa, eli niitä koristeoksia meillä tehtiin aina. Suklaamunat kuuluivat itseoikeutettuina pääsiäiseen, jokin rahkainen herkku, ehkä pashaakin.
Keitettyjä kananmunia saivat kaikki maalata ja sitten maiskutella.
Ja ne pajunkissat, niitä piti olla, jos ei sisätiloissa niin ainakin parvekkeella tai kuistilla, ilman vettä tietenkin, niin pysyivät kauemmin kauniina, eivätkä alkaneet kukkimaan astmaatikkoperheessä.
Muksut tykkäsivät mämmistä kerman tai maidon kera ja makeahkosta pääsiäislimpusta.
Lammasta meidän ruokapöydässämme ei ole koskaan ollut.
-Pihalle mie niitä lampaita olisin halunnut! =)
Lapsena maalla, saimme pääsiäisen jälkeen paikallisesta kanalasta niitä pääsiäistipuiksi myytyjä kananpoikia, jotka palautettiin pääsiäisen jälkeen kanalaan. Niistä tuli sitten sen kesän uudet kanaset omaan kanalaamme. Munien saanti oli taattu.
Viime vuonna ainoat pääsiäiskoristukset olivat nuo ihanat Bridal Crown narsissit. Se kotimainen perunanarsissi-nimitys on ihan kamala näille tuoksuville suloisille sydäntenvalloittajille! =) Valitettavasti niiden varastoidut sipulit kuivuivat olemattomiin kesällä, joten en saanut niitä siirrettyä mukanani tänne uusvanhaan kotiin...
 |
Pajunkissoja pitää olla aina keväisin... |
Katso maailmaa sillä hetkellä
kun taivaan ja maan välillä
on vain hiuksenhieno
sinen sävyero
ja koivu odottaa kevättä
-Una Reinman-
9 kommenttia:
Koivun kevätodotuksen seuraaminen tekee kesän.
Ihan just samoja pääsiäsjuttuja meilläkin on, mämmiä ja vaniljakastiketta ja paaaaaljon suklaamunia.
Unalle oiken mukavaa ja rauhallista pääsiäisen aikaa.
-tuija-
Hyvää pääsiäistä sinullekin, Una.
Meillä on käynnissä tipuinvaasio. Muutama vuosi sitten alkoi tapahtumasarja joka käynnistyi sen jälkeen jokaisena palmusunnuntaina ja jatkui pääsiäissunnuntaihin asti. Pienen pienet keltaiset chenilletiput valtaavat olohuoneemme. Yksi kerrallaan. Niitä pesiytyy verhonreunoihin, viherkasvien lehtiin, sälekaihdinten säleisiin, seinäkellon päälle. Tulevat yksittäin, viikon edetessä pareittain ja viimeisinä päivinä ryhminä. Lapset bongailevat tipuja, vaikka ovat jo isoja koululaisia. Sinnikkäästi he yrittävät saada meidät vanhemmat tunnustamaan että me muka kiinnittäisimme ne tiput kohteisiinsa. Mutta emmehän me. Pois se meistä! Miksi me sellaista tekisimme...
Aurinkoista pääsiäisen aikaa Sinulle Una ja rakkaillesi!
Mukavia, lämpöisiä muistoja.
Aurinkoisia pyhiä sinullekin!
Pajunkissoista pääsiäistä- koivujen hiirenkorvista kesää,
pääskysistä ei päivääkään!
Ihana runo Sinulla, taas kerran.
I love those daffodils in the first shot!! The way the light shines through the petals!
Kuulosti hyvältä, tuo "minimimäärä tavaroita", siihen on hyvä pyrkiä
Kiitokset kaikille ihanille kommentoijille ja pääsiäisentoivottajille. =)
And Thank You Judy.
Lähetä kommentti