28.3.2011
Pihapiiriä
Labels:
Talvi
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)



6 kommenttia:
Sinullahan on mukavia ystäviä pihapiirissä.
Hyvät kuvat.
Kurre on ihana, sellanen on meidänkin pihalla mutta fasaainia ei meillä ole näkynyt.
Leppoiset pihapiiriläiset!
Fasaania ei täällä vielä ole näkynyt, mutta kun kanat vaan viittivät tulla kanalasta ulos, niin fasaanikin tapaa tulla
niitten jyväkupille.
Karvaisten ja siivellisten
kevätpuuhat ovat jo alkaneet, kyllä ihminenkin tästä piristyy,
kun lumet vaan lähtisivä,
eikä aina tulisi uutta lisää!☺
Ihania pihakavereita.
Todella kauniit kuvat ♥
Sylvi,
mies bongasi tuon fasaanin.
Sellaisia en ole omalla linturokintapaikalla ennen nähnytkään. =)
Missähän sen puolisot olivat?
Herne,
oi siulla on kanasia! =)))))
Meidän pihamaalla on paljon erilaisia eläinten jälkiä...
Kiitos Seijastiina, miehen napsimia kuvia. =)
ihania tuokiollisia pihapiirin parissa
Jip ja Nunnukka-pieni:
tuo fasaani istuskelee päivisin ison kuusen alla ja luulee etten huomaa häntä kun menen siitöä ohi. Se painaa päänsä alas ja on liikkumatta ja kun taas menen sen ohi puukessin kanssa, se muistaa että ai niin, pää alas! =)
Lähetä kommentti