Hankikannate mua kantaa
Tuuli puhaltaa
Kaislat taipuu kohti vastarantaa
28.3.2011
Keväisellä jäällä
Hankikannate mua kantaa
Tuuli puhaltaa
Kaislat taipuu kohti vastarantaa
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hauska on hangella kävellä, kun se todella kannattaa.
Kuva ja runo toimii hyvin yhteen.
Kaunista.
Kuva on ihana ♥
Ja runo tietty.
Kevättalven ihanimpia hetkiä ovat hankiretket.
Vaikka täällä täytyykin järvien ja kaislojen puuttuessa tyytyä peltoihin ja pajukkoihin.
Kiitos Sylvi,
Ari
Seijastiina ja Mk =)
Jäälle ei saa enää mennä mutta rannalla voi seistä... =)))
Lähetä kommentti