Jotenkin aika katoaa
jonnekin avaruuden pimeään
ammottavaan kitaan
Eivätkä tunnit vuorokauden
meinaa riittää mihinkään
-Una Reinman-
...
4.3.2011
Aika
Jotenkin aika katoaa
jonnekin avaruuden pimeään
ammottavaan kitaan
Eivätkä tunnit vuorokauden
meinaa riittää mihinkään
-Una Reinman-
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Kiva keskitys kuvassasi. Aika riittää, emme vain ole vielä sitä oivaltaneet.
Helppo keskittyä olennaiseen.
Hyvin tuttu tunne.
Näin on aina ollut ja tulee olemaan.
Sellainen Ystävä on vain aika!
Koko päivä, aina vaan, sininen kestää :)
Kiitos kommenteista
Riitta
Jarno
Arleena
Hymyilevä eläkeläinen
Isopeikko
Savun kommentti oli kadonnut jonnekin, mutta kiitos siullekin, sellainen ystävä se Aika on...
Lähetä kommentti