Viherpeippo huutelee pihapuussa, eikä sitä erota auringon lämmittämältä
ja punaamalta puun oksalta, sinistä taivasta vasten. Jo tieto siitä, että
lintunen on pihalla laulelemassa, tuo kevään sydämeen...
...
6.3.2011
Kevään voi jo kuulla
Viherpeippo huutelee pihapuussa, eikä sitä erota auringon lämmittämältä
ja punaamalta puun oksalta, sinistä taivasta vasten. Jo tieto siitä, että
lintunen on pihalla laulelemassa, tuo kevään sydämeen...
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Linnunlaulu on mukavaa :)
Meillä kans lintujen laulua riittää ja sehän vain yltyy tuosta :). Näkyy myös pajunkissat jo olevan poimintakunnossa... Pitänee alkaa viettämään pääsiäistä :)!
Isopeikko,
oli hauska kuulla se ääni ensin ikkunan läpi ja aukoa ikkuna kuullakseen paremmin.
Heli,
miekin ihailin pajunkissasia.
Tänä vuonna pääsiäinen on ihmeen myöhään...
Kun ensimmäinen "tityy" kuuluu, tietää, että kevät on. Hyvää kevättä sinulle!
Kiitos Jip!
Asun nyt paikassa, jossa tiaiset oikeasti vielä laulavat tuon titityynsä, mutta kaupungeissa ne lyhentävät laulunsa tityyksi, tai matkivat paloautoa... =)
Siullekin hyvää kevättä. =)
Lähetä kommentti