...
Tässä muutamia talven ihmemaan
ihania puita...
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5 kommenttia:
Ihania tunnelmakuvia! Minäkin katselin eilen Kyprokselta ottamiani kuvia viikunapuusta ja appelsiinipuusta, voi kuinka vehreitä ne olivat!
Ja ovatpa rakkaamme nyt pukeutuneet hurmaavasti!
Voi ihana sinä!! <3
Minäkin hurmaannun aina uudestaan ja uudestaan noista vanhoista viisaista kaarnan peittämistä!! :) Parasta mitä tiedän,
on nojata poski puuta vasten ja vaihtaa voimia.
Omani puulle
ja puut yleensä luovuttaa
omiaan takaisin.
Puhtaampana.
Tuoreempana.
Vahvempana
lähden puun luota kohti huomista.
:)
Niin minäkin!
Upeita kuvia heistä!
Kiitos kaikille mukaville kommentoijille.
Kuvat eivät edes tee oikeutta ihanille näkemilleni puille.
Viikuna- ja appelsiinipuita miekin katselin elo- syyskuussa. Nekin lumosivat. =) Ne eivät tällaisesta lumesta ja pakkasesta toipuisi koskaan...
Lähetä kommentti