...
♥
♥
♥
♥
Ja tässä kuva alkuperäisenä...
.Ja täss
25.10.2010
Ikkunanäkymä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Romanttinen, voi arvata mitä puukaihtimien takana tapahtuu!
mielikuvitusta liikkeelle laittava kuva...kuten SusuPetal jo kirjoittikin...
Oi, Susu ja Krisse =)
Mitäs muut ajattelevat kuvan nähtyään?
Tjaa nuo kukat pitäisi varmaan kastella ;))
Hih, Ari, mustavalkoiseksi muunto taisi ne lakastuttaa...
Mun syy siis!
Kaunis ikkuna! Ikkunapuutarha on oikein hyvä ja voisin mielelläni mennä tuonne vähän jo lämmittelemään.
Savisuti =)
Miekin kaipaa ihan takaisin noihin maisemiin...
Siellä eivät nivelet särkeneet ja oli helppo hengittää...
Tuolla ikkunan edessä olevalla parvekkeella on mukava istuskella päiväsaikaan ja ehkä illan tunnelmassakin
Etteivät vaan nuo kukkaruukut putoa?
Pappilan mummo
Varmasti siellä on tunnelmallista,
aamusta iltaan. =)
Kari =)
Kyllä sen sitten huomaa jos putoavat...
Kadulta alkaa kuulua mahdotonta sadatusta... ;D
Lähetä kommentti