...
♥
♥
Näin
viimeisen
jäisen
punaisen
apilan
apilan
ja talven henkäyksen...
UR
25.10.2010
Eilen
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Voi kuinka kaunis ja herkkä.
Kiitos Tuija =)
Miekin ihastuin tuohon pikkuiseen apilaiseen. Tuolla tiiliseinän takana Hani korjaa autoa...
Ihana, otin itse tänään juuri kuvan apilasta, mutta se ei ollut vielä huuruinen...
Kiits Sarppu =)
Kukat ovat ihan eriluonteisia eri vuodenaikoina. Nyt ne ovat ihan hauraita...
Wow!! I love the simplicity of this solitary blossom!
Lähetä kommentti