Kyllä minä yhä etsin sitä.
Kotia.
Jonka luulin joskus (muutaman kerran) jo löytyneen...
Katselen siellä täällä
ihaillen taloja.
Toisten koteja.
Valkoisia.
Punaisia.
Kaiken värisiä...
Mutta ne ovat jotenkin minulta piilossa.
Tämän vuokra-asuntomme ympäriltä
sahattiin sitten kuitenkin niin paljon ihanaa puustoa pois,
ettei tämä ole enää se suojainen ja rauhaisa paikka,
kuin mitä se oli syksyllä tähän muuttaessamme.
Noh, tämähän olikin vain vuokra-asunto joksikin aikaa.
Lainakoti, johon ei kannattanut juurtua ja ihastua.
Silti harmittaa puiden puolesta...
Ja niiden kymmenien linnunpesien... =/
...
15 kommenttia:
Voi tuota hamlattua pajua :)
No voi harmi niitä puita! Sanotaan, että haaveilla on taipumus toteutua, siis jatketaan haaveilemista:)
Katselin tuossa juuri kuvia upeista englantilaisista viherhuoneista, on ne hienoja ja kauniita ja kaikkea.
Jostain syystä kuitenkin sydäntä sykähdyttävät eniten sellaiset vähän kulahtaneet, ehkä kierrätyskamoista tehdyt ja sisustetut jutut.
Luulisin haaveilevani sellaisesta englantilaisesta, mutta eivät ne sykähdytä sydäntäni silti. Asettuuko siis sydämeni ja haaveni tasolle, jonka voin kuvitella tavoittavani vai tykkäänkö oikeasti enemmän elämää nähneestä? En tiedä, mutta niin se vain on:)
Sama vika. Koti-ikävä. Eikä sitä kotia tunnu löytyvän.
Voi kauheata... Tuo olisi melkein pahinta, että kaadetaan metsä ympäriltä, jostain syystä minäkään en kestäisi sitä. Onneksi nyt on iso oma tontti, jossa puita (ja hoitamatonta ryteikköä enimmäkseen, ei mitään kunnon metsää), joita kukaan ei kaada pois. No, kiva, suolaa haavoihin, sorry... Tsemppiä teille, kyllä kaikki järjestyy :). Ja kiitos lainakameratiedosta. Minusta tosin on ihan oma asia, mainitseeko kameramerkin vai ei omassa blogissaan, mitä se kelleen muulle kuuluu.
Hannele
Siinäkin on pikkuhiukkasen väärään paikkaan laitettu terijoensalava... Sähkölanka menee yläpuolella ja puu on rivarin ikkunan alla. Silti tuo rääkätty puu vetää silmäni aina puoleensa. Sen voisi kaivinkoneella siirtää...
Ja rivitalon asukkaiden ihanat kynttilälyhdytkin saavat aina huomioni jne...
Inkivääri
Oli kyllä ihan väärin että puita sillai kaadettiin. =(
Kenen ihmeen idea...
En tiedä, pelastuvatko edes ne takapihan puut joihin laitoin valkoista nauhaa suojamerkiksi...
Toistaiseksi ovat vielä pystyssä.
Olisimpa merkinnyt isot kuusetkin jne...
Sinulla on nyt jo ihastuttava puutarha, mutta ei kukaan kiellä silti lisää puutarhoista haaveilemasta. =)
Kaikki muuhan oli turhaa paitsi puutarhan hoito. =)
Voi Heli-keijunen...
*halaa hiljaa*
Sellainen Iso Ikävä...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Pellon pientareella
Oli se ihan masentavaa...
Juuri se seikka joka sai minut ihastumaan tähän paikkaan, onkin sitten mennyttä.
Mun karma?
Oi sie onnellinen.
Oma maa.
Oma tupa.
*hymyileepi*
Ollos hyvä vaan. Mietin muutes, tarvitseeko miun laittaa sitäkään kuvitus-merkintöä, paitsi jos kuvaaja on joku muu kuin mie.
Sen kerron. =)
Toivotaan, että vielä löydät sen, minkä luulit kerran jo löytäväsi.
Unelmilla on tapana joskus toteutua!
Kurja niiden puitten puolesta.
Olis vaan saanut kasvaa...
Koti on siellä missä sydänkin.
Sydänkin voi olla lainassa.. :D
Kun päämäärä on selvä se voi toteutua ennemmin tai myöhemmin, muuttaa muotoaan,,mikään ei ole mahdotonta kun vaan uskoo :)
Sinä tulit mieleeni ku tein uutta postausta blogiini, käy kurkkaa sieltä :)
Lovely photos of the snow! I love the crisp blue skies!!
Tuo oman talon kaipaus on niin tuttua.. No, vaikka sitten mummuna joku punainen tupa ja perunamaa. Harmi, jos kaupunkialueella kaadetaan puita, kun ei siellä koskaan ole luontoa liikaa. Puut ja luonto vaikuttavat niin paljon mielialaan, terveyteen, hyvinvointiin ja kaikeen eloon ja oloon. Olisi kiva jos puita ja kasveja saisi yleisillä paikoilla istuttaa minne haluaa, piilotella vaikka tulppaaninsipuleita pitkin kaupunkia... jos vaikka salaa ;)
Toivottavasti sopiva, oma ja ennen kaikkea omalta tuntuva koti löytyy. Sääli puita, omalla tavallaan väliaikaiseenkin asuinympäristöön voi kiintyä.
Varmaan se koti löytyy kun vain ei luovuta. Onhan se outoa kun tottuu puihin ympärillään ja ne siitä kaadetaan tulee hiukan alaston olo.
Harakka
Voi olla että Just in my dream... =)
Korjasin tuohon tarinaan, että jo montakin kertaa näin on ollut vähällä käydä.
Ilkeästi sahaavat poikki puita nyt päivä- ja viikkotolkulla. Ovat välillä muualla ja sitten taas palaavat ja lisää puita kaatavat... =)
Ari
Niin, mutta jos se sydän ei ole läsnä?
Heli
Aikaslailla lohdullista. =)
Pitänee vain pinnistellä ettei haave katoa...
Thank You Judy =)
We have a lot of snow... Almost too much. =)
Trina
Aivan...
Ehdin niin kiintyä jo paikan suojaisuuteen eli puihin...
Ihana idea nuo tulppaanit!!! <3
Miekin tähän pihaan laitoin syksyllä tulpuksia ja krookuksia vaikka ei oma piha olekaan...
Lumiomena
Juuri noin, sitä oli jo tuudittautunut asuinympäristön pysyvyyteen ja nyt se sitten muuttui.
Laitan kuvia ennen ja jälkeen tuhon, kun nuo metsurit selkeästi ovat saaneet työnsä loppuun...
Nyt tuntuu että pätkittäin etenevät enkä tiedä vielä, jäävätkö edes valkoisin suojelunauhoin merkitsemänikään
puut rauhaan...
Toistaiseksi ne ovat pystyssä...
Tia
Nimenomaan. Kuin palelisi. Ja aurinko paistoi ilkeästi eilen sisälle ikkunoista joita emme olleet
tänne muuttomme jälkeen pesseet ja paljasti kuinka likaiset ne olivatkaan.
Mie inhoan ikkunoiden pesua. Varsinkin kun edellisessä asunnossa ikkunat olivat niin huterassa kunnossa
että meinasivat tipahtaa pestessä kadulle. *Tuli ikkunanpesukammo...*
Tämä talo ei ole kovinkaan vanha. Ja pestävä ne ikkunat jossain vaihessa on.
Kun puut eivät enää tee suojaisaa varjostusta...
Täytynee vain lohduttautua sillä että nyt kukkapenkkisi ja ruukkusi saavat enemmän valoa kesällä.
Mutta harmittaa varmasti, puiden suojassa on hyvä asua.
Tiedätkö, haaveilla on hassu tapa toteutua ykskaks yllättäen.
Joskus tarvitaan vain ripaus onnea, sattumaa ja rohkeutta mukaan.
Yllättävän paljon omakotitalojakin tarjotaan vuokralle, ainakin yhdellä seuramallani keskustelupalstalla jatkuvasti.
MK
En mie vuokrapaikan kukkapenkkiin laittanut kuin tulppaaneja ja krookuksia...
Saa nähdä, mitä muuta sieltä sitten ilmaantuu.
Orvokinsiemenet odottelevat että laitan ne sisälle multaruukkuihin. Kelloköynnöksenkin hankin jossain vaiheessa...
Lähetä kommentti