...
9.2.2010
Lumimaailma jatkuu
...
...
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kaunis talvikuva. Olisiko tuossa valossa jo häivähdys kevättä?
Ihanat polut :)
Meillä ei kyllä tänään paista aurinko, mutta kaunista on silti täälläkin. Kuvailin traktoria lumilingon kanssa ja puiden latvoja, joista kuului sirkutusta.
Kiitos Kasselin kyyhky & JL =)
Kuvauspäivä sattui oolemaan aurinkoinen. Nyt ei paista päivä täälläkään. Vaan jotenkin jännästi nuo hanget kyllä nytkin hohtavat.
Ristiin rastiin...
Ihanaa kun ollut oikea talvi pitkästä aikaa!
SuviAnniina =)
Jossain menee ihmisen polku, jossain ketun ja kolmannessa jäniksen...
Ihan samaa talvessa olen ihaillut!!!
Vaikka tosin eilen lunta pihalla kolatessani kipeytyi vasen olkapää jonka joskus olen pyörällä (korokkeelta vasemmalle alas parkkipaikalle kaadutessani) kolhinut kunnolla,
silti oli ihanaa se lumen siirto paikasta toiseen, vaikk ayhtä kättä käyttäen.
Joskin ne lumikasatkin alkavat olla aikas kookkaita... =)
Lähetä kommentti