On kai parempi
valvoa muualla
Kuin piehtaroida
vuoteella
Peiton alla
hiottaa
Yössä yksin
valvon nytkin
En enää unta saa
Koneelleni vaellan
Kohta vallan
paleltaa
Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Sormet tuttuihin
koloihin laitan
Jotain
unettomuuden
lääkkeeksi
kirjoitan
Varpaat
palelevat
tossukoihin pujotan
Sateenropinan
masentavan
tajuan
Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Katson ikkunasta
Näen valoja
asunnoista
toisista
Mä mietin
Huokaan
Kuka muu
valvookaan
Tai hiljaa istuu
koneellaan
Yksin tv:tä
tuijottaa
Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Valvottaako
heitä työ
vai kuu
Vaiko joku muu
konseptinsa
sekoittaa
Ongelmat repii
mua kahtia
Antavat
sydämeni
sykkeelle
Epätahtia
Aikaansaavat
mulle
rytmihäiriöitä
Lisäävät paljon
unettomia
öitä
Ei ongelmista
jaksa puhua
Väsyttää
turhaan läheisiä
Ystäviä
Lämpimiä
Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Tässä on kohta
vaan liikaa
valvomista
Haukottelemista
Varpaat kylminä
kaipaan syliä
Taidan takaisin
sänkyyn kömpiä
Täkin ylleni
kääriä
Silmät tiukasti
kuunvalolta sulkea
Kun kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Mua kuu taas
valvottaa
Voi kun tuo kuu taas
valvottaa
-Una Reinman-
Tämä oli jo vanha runoseni,
(kirjoitettu 28.12.2007)
osallistun sillä Runotorstain Kuu-haasteeseen.
...
19 kommenttia:
Kaunis runo! : ) Kuu on tosiaan taas jaksanut valvottaa... ; )
Tuostahan joku laulun lurahuttaisi.
Se valoko sen tekee vai vaihe?
Mutta tulipa sentään runon aihe.
Kyllä kannatti valvoa kuun vuoksi, kun näin hieno runo siittä syntyi!
Niin tutunoloista, tuo kertosäe erityisesti.
Kaihoisa runo, joka soljui jouhevasti kuin musiikki.
Hyvin valvottu loppuun asti. Laulu tuli mieleen minullekin.
Kiitokset kommentoijille. =)
Mielessäni silloin soikin jokin itsekeksimäni melodia, mutta en enää kuule sitä melodiaa mielessäni kun uudelleen näin kauan jälkeenpäin luen sanoja...
Voi tuota kuuta, mitä se tekee niin monelle.
Valvottaa, mutta mikä parasta - runoiluttaa myös.
Kiitos sydämellisille kommentoijille. <3
Meinaa unohtua tämä kommentointi itseltä kun miettii koko ajan, miten saisi tavaroita laitettua uuteen kotoon ja tietokoneilu unohtuu vähemmälle ihan väkisin...
Toivottavasti kova tahtotila auttaa - "Silmät tiukasti / kuunvalolta sulkea"
Ilona =)
Joskus valo houkuttelee mukanaan.
Avaa silmät väkisin...
Niin se kuu joskus tekee, valvottaa. Osuvasti kuvailtu tunnelma.
Voimakkaasti kuu vaikuttaa runosi myötä, aivan tunnen, että varpaat kylmät koneella istuen. Kudonkin juuri huovutettuja töppösiä seuraavan kuun varalle. Mutta hieno runo sinulta syntyi, minulta vain töppöset- Kiitos runosta!
Kiitokset Hemmetti. =P
Kiitos Utukka =)
Sama kuu eri puolilla maailmaa näyttää ihan hiukkasen erilaiselta...
Tuo runoelma oli tosiaan jo parisen vuotta vanha mietelmä. Kiitos itsellesi. =)
Niinpäniin, kummasti kuu vaikuttaa! Hienosti kuvasit tunnetta ja olotilaa...Tutun oloista yöahdistusta jalkojenpalelusta myöten. Tästä asunnosta ainakin näkyy valoa kuutamoöinä....
Tutulta kuulostaa, toivottavasti sait nukuttua lopulta:-)
Oi, Diina, en voi enää muistaa. =)
Noita unettomia öitä on ollut niiiiiiiin paljon. =)
Kiitos Crane =)
Kylmät lattiat sielläkin? =)
Villasukat ovat kavereitamme. =)
<3
Lähetä kommentti