Joulukuun sydämellinen kuudestoista luukku:
Vesa-Matti Loiri: Sydämeeni joulun teen.
Vain hän osaa esittää tämän kappaleen tällä tavoin.
Hänestä puheen ollen, esimerkiksi tämä ja tämäkin kappale
saa uuden hengen tämän taiteilijan esityksenä...
Nimipäiväonnittelut tänään Aulille,
Aulikille ja erityisesti pikku-Aada potilaalle.
PS:
Oletko koskaan esiintynyt koulun joulunäytelmässä? =)
Millaisella menestyksellä?
edit: 12.49:
Kiitos Sukulaissielulle sydämellisestä joululahjasta!!! =D
Posti saapui äsken! =))))
*halitus*
-
18 kommenttia:
"Sydämeeni joulun teen" on suosikkini. Loiri on yksi parhaista laulutekstin tulkitsijoista. Jos tekstissä on haikeutta, herkkyyttä tai surua, Loiri itkee laulaessaan.
Olen esiintynyt monessakin koulun joulunäytelmässä. Yksi näytelmä alkoi yleisön buuauksilla. Käsikirjoitus oli jokin tylsä, opettajan valitsema valmis näytelmä. Me oppilaat vaihdoimme käsikirjoituksen kesken esityksen lennossa improvisoiden toiseksi, ja näytelmästä tuli suurmenestys.
Kyllä, Hallatar, olet oikeassa Vesa-Matti Loiri tuo joulun sydämeen. On niitä harvoja uudempia joululauluja, jotka uppoavat minuun. Laulusta tulee mieleen yksi hankala joulu, kun äidiltä ja isältä oli vesiputket jäätyneet, ja siitä tuli sitten suukopua niin että itkin koko matkan kotiin, puoli tuntia yhteen menoon. Olin niin huolissani, kuinka he selviävät ilman vettä, tuntui, ettei joulua tulekaan. Ja sitten tuli tuo laulu, ja yhtäkkiä tuntui ihan joululta.
Olen esiintynyt joulunäytelmässä. Ainakin kerran olin joulupukin muori ja minulla oli iso tyyny vatsana. Kerran kirjoitin, ohjasin ja näyttelin jossain joulunäytelmässä. Muuta en muista kuin että oltiin lopulta pöydän alla piilossa.
Näytteleminen oli mukavaa. Ja runojen lausuminen. Silloin kansakoulussa, kun ei ollut vielä pelkoja. Kun menin oppikouluun esiintymisestä tuli kammottavaa, kun olin koulukiusattu. Myöhemmin olen yrittänyt taistella noita pelkoja vastaan. Mutta sydämen päälle se käy, kun kuitenkin aina jännittää. Epäilen, että rytmihäiriöt johtuvat noista peloista ja niiden tukahduttamisista.
Voi Hallatar sinua, sinä olet aikaisin hereillä. Et ole saanut unilääkkeongelmaa kuntoon?
Katja =)
Olen samaa mieltä. =)
Kun olin hänen konsertissaan vuosi sitten,
en voinut millään estää niitä kyyneliä valumasta
miltei joka laulun kohdalla.
Kappaleet, jotka olivat olleet miulle ennen merkityksettömiä
saivat sielun
hänen laulaessaan...
On hän ihmeellinen mies.
Mie olen unohtanut näytelmässä sanat kolmannella luokalla peruskoulussa.
Se unohdus tuli varmasti siitä, kun satuin
KATSOMAAN yleisöön. Hui.
Oli noloa kun opettaja kuiskasi.
-Ei tehnyt enää mieli toistaa niitä sanoja.
Sen jälkeen olin mukana vain lauluissa. =)
Turvallisesti kuoron seassa tai taustajoukoissa,
viihdyttäjänä. =)
Mehtäsielu =)
Oi.
Toivottavasti asia silloin selvisi ja vesiputket saatiin toimimaan?
Tuo kappale on ihana laulaa kaikuvassa paikassa...
Olen hirveän pahoillani
että siekin olet ollut koulukiusattuna! =(
Se kokemus ei todellakaan helposti unohdu.
Keltään... =(((
*halaus*
Tein tämän kalenterin valmiiksi silloin
kun olin flunssassa.
Ajastin luukut aukeamaan joka aamu klo 0.01. =)
Näköjään jotkut videot ovat
menneet näkymättömiksi.
Siksi tästäkin äsken poistin toisen esityksen,
joka ei sitten toiminutkaan.
Näin aamusta
olen kyllä jo hereillä...
Loiri on yksi parhaista joululaulujen laulajista, ellei peräti parhain! Se tunne kumpuaa niin syvältä..
Olen joskus ala-asteella esiintynyt näytelmissä..Olin jopa näytelmäkerhossa, mutta sitten jossain vaiheessa iski se ujous, joka on seurannut aikuisuuteen asti..Tai esiintymisen suhteen se on enemmän kuin ujoutta, paniikkia lähinnä.
Sooloilija =)
Samoja on siun aatokset kuin minulla. =)
Paniikkikin tuttua...
Loiri on minunkin mielestäni loistava tulkitsija.
Esiinnyin melkein joka vuosi koulun joulujuhlissa, joko näytelmässä tai sitten lausuin runoja. Näytelmissä esiintyminen oli ihan ok, mutta yksin lausua runoa oli kamalaa. Tuntui, että kaikki sumeni ympärillä. Olen kova puhumaan ja viihdyn seurassa, muuta yleisön edessä esiintyminen ei ole minun juttuni, töissä ollessanikin jouduin usein esiintymään yleisölle, se oli aina kauhistus ;)
Marjukka =)
Hän on. =)
Sie olet kuitenkin voittanut itsesi
ja esiintynyt. =)
Hienoa. =)
Rohkeata. =)
Esiinnyin paljon pikkulapsena, lausuin runoja ja näyttelin. Ehkä kaunein muisto on joulukuvaelma, jossa meitä oli neljä tyttöä, joista yksi oli joulukynttilä, yksi jouluenkeli jne. Esitin joulukynttilää.
Meillä oli vanhanaikaiset tylli- ja harsovaatteet, jotka opettajamme oli kaivanut jostain ullakolta. Esitimme tuota joulukuvaelmaa muuallakin kuin koulussa.
Lopetin kokonaan esiintymisen vaihto-oppilasvuoden jälkeen. Siihen oli syynä televisio. Liian pitkä juttu - linkissä on koko tarina.
Katsotaanpa, toimiiko Blogger näin.
Kaunista! Minä esiinnyin joulunäytelmissä, milloin missäkin roolissa. Menestyksestä en tiedä, mutta mukavaa se oli:)
Blogisisko =)
Oi, siulla on ihania, onnellisia
koulumuistoja. =)
Inkivääri =)
Samoin siulla. =)
On hyvä omistaa sellaisia
onnellisia muistoja
joita muistaessa hymyilee... =)
Lueskelin pitkästä aikaa blogiasi, pitkään ja hartaastiluinkin.Olet kyllä uskomaton! Siis kaikki ne vaikeudet joita olet joutunut käymään läpi ja silti sinusta huokuu vain positiivisuutta ja empatiaa puutteenkin keskellä. Olet aivan mahtava Hallatar!
Minulla on ensimmäinen joulu aikoihin (kiitos työtilanteen), että on ollut varaa ostaa jotain pientä jouluksi läheisille.Tunne on aivan ihmeellinen. Lahjat eivät toki tee joulua vaan lämpö ja läheisyys, mutta kuitenkin...
Joulunodotusta!
-Muumi
Oi kiitos Muumi. =)
Mie luin siun kommentin moneen kertaan
ja se ilahdutti minua tänään suuresti. Kiitos siitä =)
Olen saanut sellaistakin palautetta
että tekstini olisivat hyvin katkeria...
ja olen siksi poistanut joitakin
arkeani kuvaavia juttuja...
En ole tosin tarkoittanut katkerasti kirjoittaa
vaan päiväkirjamaisesti.
Mutta tässä nähdään
että näkemyksiä on monia. =)
Ja tosiaan, ei ne lahjat,
vaan se, että ollaan yhdessä.
Se fiilis... =)
Mutta ruokapöydässä on oltava jotakin.
Se ruoka ja hartaasti syöminen on vanha tapa ja unkarilainen juhlamuoto
kuten eräässä operetissa todetaan. =0)
No höh! Eikö sitä sentään omassa blogissaan saa kirjoittaa juuri siitä mistä haluaa!
Katkera on kyllä viimeinen termi kuvaamaan sinua!
-Muumi
Oi Muumi!
Olet ihana! =D
Kiitos. <3
T: Sielultaan Nuuskamuikkunen =)
Olin kuudennella luokalla ilkeä peikko, joka haastoi tontun urheilukilpailuun ja hävisi ja siitä peikosta tuli tietysti kiltti lopussa. Muistan kun edessä istuneet pikkulapset eläyty ja nousivat oikein seisomaan kun tilanne meni jännittäväksi :)
Ole hyvä Hallatar... tosin en muistanut keliakiaasi. Anteeksi... Toivottavasti kelpasi Nunnukalle.
Vastausta pukkaa;
Aivan ekaluokkalaisesta lähtien olen saanut joulu/kuusijuhlassa lausua runon. Muistan vieläkin kuinka minua jännitti kovasti alaluokilla. Opettelin runoa kotona, että varmasti osaan. Äitini antoi lausuntaohjeita samoin Enolan Aini, kun asustin sielläkin.Ja näytelmissä olen saanut esiintyä.
Ne olivatkin hauskoja aikoja ne.
Teija =D
Oi, sua ei voi koskaan tehdä ilkeäksi! =)
Olit siis oiva näyttelijä
kun katsojat varsin eläytyivät! =)
Ihana! =)))))
Kiitos vielä ihana Sukulaissielu!! =)
Ei se haittane, se ajatus oli se tärkein ja ihanin. =)
Tosin mie yritin saada mun suklaavelkaa sulle maksettua mutta sää taas pistit paremmaksi! =)
*haliii*
Arleena onkin jo konkari esiintymisissä =)
Olisitko halunnut näyttelijäksi?
Lähetä kommentti