.
Aina,
kun tuntuu siltä että
Elämä on mallillaan
se nurkan takaa
sut kampittaa.
-U.R.-
Tänäänkin. Kivan päivän päätteeksi Nunnukka
kävi kaupassa hakemassa jätskiä mun pyörälläni.
(Ei meillä naispuolisilla ole kuin yksi yhteinen pyörä.)
Takaisin tullessaan hän väisti vanhempaa
pariskuntaa ja heidän mansikkakorejaan
ja ajoi päin rakennustyömaan aitaa, sekä
sitä pitelevää betoniporsasta.
Pariskunta auttoi tytön pystyyn ja nainen
antoi paperinenäliinoja Nunnukan
vertavuotavaan kantapäähän ja mies oikaisi
pyörän lokasuojaa ja ohjaustankoa.
Kiitos lähimmäisistä välittäville ihmisille.
Ihmeellistä ja urheaa että tyttö pystyi sitkeästi
ajamaan kotiin pyörällä, kantapään vuotaessa kenkää
märäksi verestä ja isovarpaan alkaessa turvota,
pyörän rohistua etuvanne vääntyneenä...
Tyttö vei jopa pyörän pyörävarastoon ennenkuin
tuli kotiin ja yritti lauleskella: "Kauppamatkalle
illalla lähtiessäni otin lainaksi äitini pyörän", Leevin
Teuvon säveltä tapaillen, ja sitten vasta pääsi tytöltä
itku.
Mutkalle vääntynyt etulokasuoja repi Nunnukan paljaisiin,
vain sandaaleissa olleisiin jalkoihin avohaavoja ja isovarvas
on mustana. Tuntikausia päivystyksessä istuttuamme
sai tyttö tikkejä kantapäähänsä ja määräyksen tulla
huomena röntgeniin kuvauttamaan isovarpan luita.
Nyt hän yrittää nukkua särkylääkkeen voimin...
Ja saa tulla mun viereen jos sattuu jalkaan...
Ja kyllä jalkaan aivan varmasti sattuukin. =(
Viime viikolla Miihkali ajoi pyörällään nurin ja hänelle
itselleen ei onneksi käyny juur mitään mutta sen pyörän
takavanne on soikeena...
Ois vähän siis asiaa pyöräkorjaamoon.
Nyt väsy... Käyn vielä kurkistamassa kuin Nunnukka nukkuu...
.
