.
Jos katsoo ruusua läheltä.
Voi nähdä monta sydäntä.
Jokainen terälehti
on aina
yksi
sydän.
"Rakastaa...
ei rakasta..."
Vanha loru
hiipii mieleen.
Innostut.
Ja kohta ruususi
on mennyttä.
-u.r. 31.05.-07-
Osallistun tällä kuvalla Valokuvatorstaihin.
Ja runoväsäelmällä Runotorstaihin.
15 kommenttia:
Parempi lupaus suuresta rakkaudesta, kuin ehjä ruusu :)
Kaunis, herkkä ruusu. Kaunis ajatus, Hallatar.
Tässä on suuri viisaus. Vääränlainen rakkauden hyväksikäyttö kuluttaa sen loppuun... :(
Ensin näkyy paljon sydämiä, ja kohta se on mennyttä.. Niin kai se usein käy..ü
Sellaista se on. Kauneus on katoavaa, mutta rumuus sen kun lisääntyy. Kiitos Hallatar herkästä runosta ja ihanasta kuvasta. Minäkin yritin, mutta ilman kuvaa.
Ooh...Niin herkkää Hallatarta taasen. :) Enpä ole ennen tullut ruusunterälehtiä niin tarkkaan tutkineeksi, että sydämiä olisin siinä nähnyt. Kiitos Hallatar tästä ihanasta oivalluksesta ja ajatuksista taas. :))
Ally =)
Joskus, jossain tilanteessa sitä ottaa mieluummin sen lupauksen kuin ruusun. =)
-Mie tykkäisin edes siitä ruususta... =)
Kirsi Myllyniemi =)
Kiitos sinulle. =)
Ruusu on jo viime kesänä kuvattu.
Ruusu on aina ruusu.
Vaikka se olisi villiintynyt, se silti lumoaa.
Heidi R =)
Niin se on.
Rakkaudenkin saa joskus omaa syytään loppumaan.
Sitäkin pitäisi osata nautiskella hitaasti.
V =)
Ensin on ruusuinen tulevaisuus...
Joskus ei nää metsää puilta.
Etsii vain jotain muuta ja kadottaa iäksi jotain tärkeää siinä etsiessään.
Mamiblue =)
Kiitos. =)
Mun Mami käyttää tuota samaa sanontaa. =)))
Mie vasta opettelen tätä runoilua.
Olen vasta noviisi.
Sie olet taitava tässä. =)
Tarjuska =)
Oi, etkös ole huomannut? =)
Mie joskus kuivatan esim: Valamonruusujen terälehtiä kirjan välissä
(yleensä puhelinluettelon välissä!)
ja teen niistä hennoista sydämistä sitten kortteja, tauluja tms..
Ne ovat niin herttaisia.
Ja se punainen väri säilyy aika hyvin.
Kokeileppa. =)
PS: Valkoiset ruusut muuttuvat kuivatessa ikävän keltaisiksi,
parempi kuivattaa siis värillisiä ruusunterälehtiä.
Joo monissa kukissa toistuu toi sydän aihe.
Ja varmaankin se on enempi lähtöisin just kukista ;)
Oikea sydänhän ei sit muistuta tuota kollektiivistä kuvaa sydämmestä ollenkaan ;)
Mut onko tuo rakkautta repiä kukilta siivet :D
Nämä ruusupensaat ovat mulle rakkaita. Lapsuudessa oli ne ruusunmarjat mielenkiintoisia, hinkattiin kaverin ihoon ja sitten iho kutisi...nykyään ei enää onneksi kukaan tule hieromaan - kauheeta mitä kaikkea onkaan kakarana tehnyt! Kaunis runo ja upea upea sydämellinen ruusu! :)
The Allan =)
Olen kuullut teorian, jonka mukaan sydänkuvio tulisi itseasiassa takamuksen kuviosta.
Nääs kun istuu vaikka lauteilla, niin lauteillehan jää ikäänkuin sydänkuvio, kun siitä nousee pois. =)
Ja oikeen rakastuneena sitä ei varmaan katso, mitä tekee. Saattaa kauniin kukankin tärvellä vain katsoakseen
kertooko se, rakastaako se mua...=)
Angela =)
Hih! Juu, syyhypulveri!
Olen miekin siihenkin syyllistynyt kakarana. =)
Kiitos kehuista. =)))
Ne on tosiaan sydämellisiä. Ja tuoksuvat huumaavalle.
Ja parhaimmille tuoksuvat vanhat vaaleanpunaiset ruusulajikkeet...
Meillä oli sellainen lapsuudenkodin pihalla...
Ouh, ihana tuoksumuisto tulvahti mieleen... =)
Juu, en ollut ennen huomannut sydämenmuotoa lehdissä ennen kuin Hallatar sen osoitti. Herkkä ja kaunis kuva.
Katriina =)
Niinkos allan tuolla aiemmin huomautti,
on sydänkuvio esillä monessa kukassa. =)
Kiits kuvakehuista. =)
Kukasta vain tulee ruma ilman niitä terälehtiä. Jää vain pelkkä keskusta kun riisuu kauneuden pois.
Sydämiähän nuo. Mutta ei saa nyppiä terälehtiä.
Hansu =)
Niinhän niistä tulee...
Onneksi sitä on jo niin iso tyttö, ettei enää
riko kukkia tuon takia. =)
Tuima =)
Niin, yritetään olla repimäti. =)
Paljon kauniimpia ovat kokonaisena. =)
Lähetä kommentti