Eilen, jouluaattona, tuli MTV3:lta Jim Carreyn tähdittämä, Ron Howardin satuleffa Grinch, joka varasti joulun. Sen olen joskus kerran aiemminkin nähnyt ja herättelin henkiin leffan iki-ihanan tunnusmusiikin toisen blogini joulukalenterinluukku 10:ssä, eli Faith Hillin esittämän; Where are you Christmas.
Keräännyimme kaikki katsomaan eilen leffaa.
Jossain vaiheessa kylän pikkutyttö Cindy Lou Who (Taylor Momsen) alkaa ihmetellä miksi Grinch on ilkeä, ja miksi hän ei asu kylässä muiden kanssa ja hän saa kuulla Grinchin syntymästä ja lapsuudesta ja tapahtumista, jotka tekivät Grinchistä erakon, joka vihaa joulua...
Elokuvan takaumissa Grinchiä lapsena esitti pienikokoinen, lapsenomainen näyttelijä...
Kun hän nauroi, havahduin: tuon tarttuvan naurun olen kuullut ennenkin. Ja hänen kasvonsa... Grich-meikin altakin näkyivät kauniit sielukkaat silmät ja
kasvot joissa oli jotain tuttua...
-Sehän on Timmy, mie huudahdin.
Ja puheääni varmisti asian. Sen täytyy olla Timmy! Ja kesken elokuvan piti varmistaa asia netistä: Passions-haku toi heti esiin Tabithan ja hänen Timmynsä, eli Josh Ryan Evansin.
Löysinkin hänestä jopa suomeksi tietoa Wikipediasta.
Josh Ryan Evans kärsi akondoplasiasta, eli lyhytkasvuisuusoireyhtymästä
Josh näkyi tosiaan Suomessakin jonkin aikaa amerikkalaissarja Passionsissa "Timmyn" roolissa, joka oli Tabitha noidan elävä nukke. Hän oli sarjassa mukana kaikkiaan nelisen vuotta. Joshin Timmy-hahmo kuoli Passions-sarjassa.
"Timmy kuoli, jättäen jälkeensä surevan Tabithan.
Mutta viimeisenä hyvänä tekona Timmyn sydän meni Charitylle.
Timmyn sydämen avulla Charity selvisi hengissä."
(Näitä jaksoja ei Suomessa näytetty,
vaan sarja lopetettiin meillä jo paljon aiemmin...)
Muutaman päivien kuluttua Josh Ryan Evans itse, oikeassa elämässään,
kuoli leikkauksessa syntyneisiin komplikaatioihin elokuussa 2002... =(
Voi Josh...
4 kommenttia:
Minä en sattunut näkemään tuota elokuvaa. Katseltiin telkkaria illemmalla ja aatto meni mukavasti lasten ja lastenlasten kanssa kylässä. Haudoilla käytiin ja hartaustilaisuudessa. Telkkaria katseltiin ja mässäiltiin ja levättiin. Tänään katsoin Amelia leffan telkkarista. Se oli kiva. Virkkasin ja nyt illalla hiippailin koneelle. Onhan sitä rentoutumista vielä huomenissakin.
Heips Tarjuska. =)
Mie en jaksanut tuota Amelieta...
Meni hiukan yli miun makuni. =)
Mää menin mieluummin nukkumaan. =)
Nukkuminenkin on juhlaa,
silloin varsinkin,
kun meluisat naapurit ovat jossain muualla
ja saa nukkua...
Ei silti,
kotona herättiin jouluaattoaamunakin aamuseitsemän paikkeilla siihen
että naapurin pahaääninen pyykinpesukone linkosi.
Se on joka-aamuista,
varhaista...
Unestaherättävää...
Tahallista?
Onpas ikäviä naapureita. Meillä taas on jotain hörhöjä tuossa naapurirapussa, jotka paukuttivat toissa viikolla ikkunaamme yli puolen yön jälkeen. Onneksi häipyivät, kun en näyttäytynyt heille.
Tarjuska
Napureitaankaan kun ei useinkaan voi valita... =/
Oli meillä yhdessä asunnossa hiljaiset naapurit. =)
Mutta siellä ei muuten voinut elää...
Haaveilen siitä okt:sta...
Mitähän tonttuja siellä teidän ikkunan takana
oikein olikaan? =)
Lähetä kommentti