Yöllä johonkin aikaan muistin, että pahus, mulla on se hammaslääkäri tänään...
Ensin ajattelin että perun ajan, kun vielä toipilaana oon ja näin räkänen...
Mutta sitten meinasin että eikun menoksi, kun suussani on miltei puoli vuotta yhdessä oikealla olevassa poskihampaassa ollu sellai harmaa tilapäispaikka. Jospa ne sen sais nätiksi vihdoin!!
Kun sitten kännyn häly herätti aamusella, niin ois NIIN nukuttanu...
Vilkaisin hämärässä jääkapin ovesta mussukoiden yhteislukkarista, että vaan kaksi menee kahdeksaan. Nunnukan huoneeseen valot ja kuiskaus.:"Herätyyyyys!" ja sitten keskimmäisen ovi auki ja sama. Sillä erotuksella, että jostain syystä keskimmäisen huoneessa aina
haisee oudolle...
Mutta aamuisin sen huone on kamala... mää en voi ainaskaan hengittää sitä ilmaa!
Hih... Ei silti, se on kyllä kaikkein pienin huone, että ehkäpä sieltä vain hmmm... loppuu happi!
Niin, kaksi hereille ja vesipannu liedelle ja tietsikka käyntiin ja... ...sitten unohduin koneelle...
Onneksi noita nuorii ei tarvii enää hoputtaa. Eikä paapoa. Mie lukkiuduin koneen ääreen ja unohdin aamupalankin...
Hämmästyin kun Japekin tuli tekemään murukahvia. Mutta jatkoin sivulta toiselle selailuani.
Nunnukka kävi näyttämässä onko hän tarpeeksi hieno, ja sai hyväksyntäni. Miihu kyseli puseroa ja mää vaan mutisin ottamaan jotain kaapista.
-Yleensä se on niin koiranleuka, että hakee sitten jotain ihan päätöntä, että saa meidät hihittämään kippurassa, mutta nyt se vaa haki veikan t-paidan ja kysy onko se hänen. Vai Japen.
Tunnistinhan mää että se oli veikan, mutta miksei pojat ite tunne omia vaatteitaan? Tyydyin nyökkäämään ja niinpä Miihu laitto sen päälleen.
En tiä mihin aika katosi, mutta kohta huutelivat jo "hei-heitä" eteisessä...
Havahduin ja menin katsomaan ja siellä oli kaikilla kolmella jo takit päällä. Yritin sanoa että Japella EI ala tänään koulu vielä, mutta kaikki väittivät vastaan ja käskivät mun mennä katsomaan uudestaan lukkaria. Olihan siellä selvästi tiistaina kaikkien kolmen nimikirjain jo 7-kohdalla... (meidän oma kooditsydeemi
Olin vaan pimeessä katsonnu jotain ihan ... öh... toista päivää.
Niinpä kaikki lähti ja mie muistin aamupalan, tein leipiä ja kahvia ja menin...
...koneelle...
(Oisko mulla joku riippuvuus? Se oli joku net.. nät.. nyt..
Jaa mie taiteilin leipien, näppiksen, hiiren ja kahvin kanssa... Kunnes vilkaisin kelloa ja muistin: se hammaslekuri!!!
Äkkiä kone kiinni ja pikasuihku ja vaatteet ja naamaan peitevoide ja popot jalkaan, lompakko ja pitkähihainen paita reppuun ja menoksi!
Mutta... mun ja Nunnukan yhteisen pyörän takarengas oli ihan lytyssä... Pojat osaa sen pumpata sillä merkillisellä pyöränpumpulla, minä aina joudun menemään huoltoaseman painepullolle ja sillä täytän... Nyt ei ehtisi. Piti lähteä kävelemään =)
Ja puoli tuntia reippasti käveltyäni olin perillä. Kymmenen minuuttia jäi vielä aikaakin! Istuin katselemaan Kotivinkkiä odotuspenkille.
Ja kohtahan miut huudettiin huoneeseen. Hammaslääkärinä oli hoono-soomipuhuva, Y-kirjaimen lausunnasta päätellen venäläissyntyinen nainen.
"Jasinullaolihammaskivenpoistoo?" Hän kysyi. Mie hämmästyin. Mun suussa ikinä mitää hammaskiveä ole ollu!
-Eikös vain miehillä ja koirilla ole hammaskiveä?
Selitin että eikäku mulla on toi poskihammas jossa on tilapäispaikka,
se pitäsi nyt korjata.
Käskettiin menemään siehen tuoliin. Kallistettiin. Nainen kiskoi suusuojuksen naamalleen ja sanoi että jos nyt tehtäs vaikka tarkastus?
Joo..., tehdään vaan.
Paperi leuan alle, suu auki ja sitten aletaan kyselee, kun hammaslekurin sormet ja se terävä tökkä-tikku, on suussani.
-Takana oli jo kaksi tarkastusta, yksi maaliskuun alussa kaupunginsairaalassa, jossa se tilapäispaikka laitettiin eli siellä tehdään "vain ensiapu" ei mitään muuta.
Seuraavaksi tehtiin "tarkastus" maaliskuun puolivälissä, kun mut kutsuttiin kunnalliselle hammaslekurille toiselle puolen kaupunkia.
Ja silloin otettiin röntgenkuvia. Tilapäispaikkaa ei "ehditty" silloin poistaa ja tehdä oikeaa.
Nyt siis tehtiin taas "tarkastus"... Samassa paikassa, kuin toka...
"Kuutonen.. Juksi....seiska poissa..."
Sen toisen vian suussani, eli kolon hampaistossani vasemmalta alhaalta löysi tämäkin täti. Ja terävä tikku tökki ikeniä.
"Onkosinulaoikkomishoitontakipoistettuhampaita?"
Mietittyäni hetken aikaa mää nyökkäsin...
(Näkihän se, että loput hampaat yhä olivat vinot.
Kun mie tyttö en tykänny siitä yöoikomisraudasta..
Itepäisenä en pitäny sitä. Enkä toista syytä halunnut mainita... )
Nainen selitti koko ajan koodejaan toiselle naiselle, joka kyseli suunitelmaa, ja taas tuli koodeja ja toinen nainen tuli toiselle puolelle istumaan, myös suusuojus naamallaan.
Toinen otti imurin ja toinen poran:
"Tarviikopuudutustuolavasemmallaisoreikäkorjataannyt..." yhteenpötköön tuli ihan väärää juttua!
Minä havahduin: "Eikä, kun tuo oikealla oleva piti nyt.." aloitin.
"Sepitääensinkuvataeisitävoivielänytkorjata!"
"Mutta se kuvattiin viime kerralla!" mää yritin.
"Ei täällä ole mitään kuvia sinusta. Pitää tilata aika röntgeniin ja ottaa uudet kuvat." selitti toinen nainen toisellapuolellani.
-Mutta ne röntgenkuvat, jotka jo viimeksi maksoinkin niin missä ne ovat?
"Mineeitiedämuttanyt..." ja kädet lähestyivät suutani ja se pora...
Nyt iski pakokauhu! Ei tässä näin pitäny käydä! En mää ollu varautunu henkisesti, kuin oikeanpuolimmaisen poskihampaan korjaukseen!
Se on sitäpaitti juuri-hoidettu hammas, ja sitä ei tarvis edes puudutella!!!
Nyt ei kyllä mene oikein!
"Ei voi puuduttaa, kun mulla on menoa illalla ja mun pitää pystyä puhumaan..." yritin hätäpäissäni...
"Ookkeisittenilmanpuudutusta..." ja taas kädet ja pora lähenivät.
"Eiii voi ilman puudutusta! Ei sitä voi korjata ilman puudutusta siis, mutta nyt se ei käy, kun se puudutusainekkin niin kauan vaikuttaa, etten mää pystyis puhumaan illalla, kun mun..."
-sydän hakkasi julmetusti!
Tästä piti päästä poois!
"Ookkesittemeneelokakuuhuaastivoiolla..."
"Joo, sopii, siirretään sinne", ja mää työnsin kädelläni pois sitä poratelinettä mun päältäni ja yritin ängetä istumaan. Se toinen nainen katseli tuimana, muttei sanonut mitään. Lekuri katseli hetken mun rimpuilua ja sitten sääti jalallaan napeistaan sen tuolin pystyasentoon... HUH!
Ja niinpä minä onnistuin "karkaamaan" hammaslääkäristä
Näin jälkeenpäin ajateltuna, olin vähän toope...
-Mulla oikeesti mitään menoakaan minnekään ole...
Korkeintaan haen ite omput iltaomppupiirakkaan tuolta takapihalta...
Ens kuussa on sitten ekaksi se röntgenkuvaus, ja sitten "katotaankuvajajotaintehdaanjommallekummallehampaale"...
Hmm... koskahan kasvan aikuiseksi?
Tänään ei vielä ollu kovin aikuismaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti