22.9.2005
Kaksipäisen kotkan varjossa
Kävin maman kanssa katsomassa sen Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa,
ja tykkäsin ihan hirmusti! Nyt on ihan pakko hehkuttaa!!!
Hienoja kuvakulmia, upea tunnelma, hieno lavastus ja puvustus ja tarina itse oli riipaisevanromanttisendramaattinen! Ikkutinhan mää taaskin
ja ne nenäliinatkin unohtu ottaa mukaan...
Näyttelijät olivat upeita ja sellaisena debytoinut Anneli Saaristo oli upea diivana,
hänestä on moneksi!
Ja Vesku Loiri, sekä näytellen että laulaen, sai taas sydämeni heltymään...
Mukana oli enimmäkseen Loirin ansiosta myös huumoria, niin että sai välillä nauraakkin
-kyyneleet poskilla!
Tapio Liinoja oli suorastaan mahtava roolissaan.
Eipä ollut jälkeäkään Lapinlahden lintujen pilailijasta...
Tosin miespääosan esittäjältä (Leppilammelta) kaipasi alussa hiukan muitakin ilmeitä,
-mutta kyllä niitäkin sitten jossain vaiheessa löytyi.
Helena Vierikko, oli silkkaa herkkyyttä koko elokuvan ajan.
Ja Koivusalon musiikki... Plussaa kaikki!
Hyräilen mielessäni koko ajan leffan läpi kantavaa sävelmää...
Se jäi soimaan jonnekin sielun perukoille.
Kyllä Koivusalolla on silmää... Leffa alkaa kuin satu,
johon on ihan pakko heittäytyä mukaan.
-Tosikot sitten älkööt vaivautuko.
Mutta meille romantikoille leffa on nannaa.
Tämän elokuvan olisi pitänyt lähteä ehdokkaaksemme Oscarien metsästykseen
rapakon taakse! Ehdottomasti! Kiitos leffaelämyksestä, koko poppoolle =)
Myös sille ihanalle pikkutytölle, Anna-Kaisa Tommilalle!
Kurkin tässä kriitikkojen kirjoituksia. Kriitikot ovat tosikkoja. Musiikkia oli,
koska tämä oli musikaalielokuva!
-Samat kriitikot varmaankin ylistivät Moulin Rougea...
-Jos tämä olis ollut vaikkapa ranskalainen leffa, olisivat kriitikot valuttaneet
sille sulaa hunajaa. Miksi ei samaa kiitosta voi reilusti antaa ihan perisuomalaiselle
Timo Koivusalolle, ja kaikille näille rooliinsa paneutuneille hienoille näyttelijöille?
Vain yksi kohtaus oli mielestäni hiukan yli-isänmaallis-paatoksellinen;
hautajaiset kuoroineen ja Suomen lippuineen.
Mutta niin oli Koivusalo sen nähnyt ja hyvä niin.
Tämä oli nautintoa, niin korville kuin silmille.
Kriitikot... =/
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti