Digiaikaan

Huomasin, että muovitaskullisissa valokuva-albumeissa olevat valokuvani ovat alkaneet "sulautua" yhteen sen muovitaskun kanssa...!!!
Hirveetä!!
Siispä kaikki valokuvat pois niistä! Nyt ois ostettava semmosia vanhanaikaisia, kartonkisia, silkkipaperivälilehtisiä albumeja, joihin laitetaan niillä valokuvakulmilla kuvat kiinni...
Hidasta hommaa, mutta kuvat voivat paremmin, ja
kestävät kenties kauemmin!
Kun kuvia selailin, päätin kysyä hanilta, voisinko lainata hänen skanneriaan ja skannailla digiaikaan muutamia kuvia.
-Juu, sain skannata!
Siinä tosin meni kuusi tuntia, kun valitsin aikas monta kuvaa skannattavaksi =)
Mutta nytpä on digikuvina kuvia mamasta lapsena, nuorena, aikuisena, minusta ja sisaruksistani kuvia pieninä ja muksuista kuvia ja ihanasta Karviskissastani...
Piirretystä esikuvastaan poiketen, minun Karviseni oli tyttökissa...
Karvinen oli minulla muutaman vuoden... Sitten aloin odottaa esikois-vaaviani.
Kaikki pelottelivat, että kissa ja vauva eivät sovi samaan huusholliin... Joten miun piti luopua kissastani.
Laitoin ilmoituksen lehteen, että "Annetaan tyttökissa hyvään kotiin"
Sain vain yhden vastauksen;
Lypsykarjatilan vanharouva lähikunnasta soitti että he tahtoisivat kissan!
-Vein kisun näytille heille, ja vanharouva ja vanhaisäntä oitis ihastuivat Karviseen, samoin perheen aikamiespoika.
Perheellä ei ollut edes sisävessaa, ja ulkovessaan revittiin sanomalehdestä vessapaperit...
Eivät he köyhiä olleet, mutta kohtalaisen nuukia =)
Mutta kisua he rakastivat! Kun Karvinen vaikkapa sairastui, otti rouva minuun yhteyttä ja kertoi, että on antanut kisulle paistia ja kermaa, että se vahvistuisi...
-He kutsuivat Karvista vain Kisuksi
Karvinen teki monet poikaset ja eli monia vuosia, luultavasti ihan onnellisen elämän maatalossa...
Minulla on sitä vieläkin ikävä...