10.9.2019

Tietojen jakamista ja alpakoita







Alpakka (Vicugna pacos) on eteläamerikkalainen villantuotantoon jalostettu kamelieläin, jonka pääasiallinen kantamuoto on vikunja. Se on myös laaman lähisukulainen.



Alpakka samoin kuin laamakin on kesytetty kotieläimeksi ainakin 5000 vuotta sitten.


Alpakoita ja laamoja käytetään paitsi villantuottajina myös maatilamatkailussa, lemmikkeinä, maisemanhoitajina ja terapiaeläiminä. 




Alpakka on ruohonsyöjä. Kotiseudullaan Etelä-Amerikassa laumat laiduntavat tavallisesti vuorten alarinteiden vehmailla, sateisen ja lumen sulamisvesien kastelemilla niityillä. Toisin kuin vuohi, lammas ja nauta, alpakka ei vahingoita laidunruohostojaan. Ylähuulen halkio estää sitä syömästä ruohoa juurta myöten, eikä jalan pehmeä antura riko maanpintaa. 

Maisemanhoitoon ne sopivat siksi, että ne ylettyvät korkeammalle kuin lampaat, eivät pehmeillä anturoillaan jätä jälkiä maastoon ja lisäksi ne ovat niin hiljaisia, että niitä voi pitää alueilla, joissa ei saa tulla häiriötä kuten koulujen, sairaaloiden, hautausmaiden ja vastaavien lähellä. 




Alpakoiden perusvärejä on 22, ja perinteinen tapa villankäytössä on ollut luonnonmukaisten värien käyttö. Valkoista villaa myös värjätään, ja esimerkiksi Perussa se on suosituin alpakan väri.

Alpakat ovat kalliita eläimiä. Ne lisääntyvät hitaasti, kantoaika on 11 kk, ja vasoja syntyy vain yksi kerrallaan. Naarasta kutsutaan Suomessa emäksi, urosta orhiksi tai oriksi ja nuorta eläintä criaksi, vasaksi tai karitsaksi. Alpakat tulevat toimeen niukalla rehulla ja niitä on helppo tarhata. Ne viihtyvät hyvin tutussa tarhassa ja tallissa. Ne ovat laumaeläimiä eikä niitä voi pitää yksin. Tarhaamista muiden eläinlajien kanssa ei suositella. Alpakoita ja laamoja voi tarhata hyvin yhdessä. Ne tosin voivat risteytyä keskenään. 

Etelä-Amerikassa alpakoita pidetään usein puolivilleinä laumoina kuten poroja, ja ne kerätään kokoon vain keritsemistä varten. Ne laiduntavat Andien vuoristoniityillä 3500 ja 5000 metrin välillä Perussa, Ecuadorissa, Pohjois-Boliviassa ja Pohjois-Chilessä. Perinteiset intiaanien ponchot tehdään alpakanvillasta./Wp







Alpakat ovat söpöjä eläimiä. Nämä kauniit olennot ovat ainutlaatuisia persoonallisuuksia, herkkiä ympäristöilleen ja luonteeltaan oppivaisia. Siksi tämä päivä on omistettu näille ihanille eläimille, ja sitä kutsutaan Alpakkapäiväksi.



Päivää on vietetty jo vuodesta 2014, kun Alpakan omistajien yhdistys keksi teemapäivän kouluttaakseen ihmisiä ja esitelläkseen kuinka rakastettavia ja pehmeitä alpakat ovat ja kuinka ne edistävät maailmantaloutta./teemapv






Keritseminen on tärkeä osa alpakoiden hoitoa, sillä kesällä alpakoiden paksu turkki on liian kuuma. Valtaosa eläimistä suhtautuu keritsemiseen rennosti, osa jopa silminnähden nauttii siitä. Alpakka on aina mulesing-vapaata.

Maailman suurin alpakanvillan tuottajamaa on Peru, jossa alpakantuotanto toimii suomalaisen porotalouden tapaan. 

Australialaisessa alpakanvillateollisuudessa alpakkalankaan sekoitetaan toisinaan myös merinolampaan karvaa. Alpakka muistuttaa lampaanvillaa, mutta on kevyempää, silkkisemmän tuntuista, lämpimämpää, ei pistele eikä sisällä lanoliinia, jonka takia se ei yleensä aiheuta allergioita.

Valkoinen väri on saatu aikaan sisäsiitoksella ja sitä suositaan erityisesti teollisessa käytössä, sillä sitä pystytään helpoimmin värjäämään. Värejä on valkoisesta täysmustaan, eri ruskeansävyiset, harmaat ja violettiin vivahtavat harmaat. Lisäksi on monivärisiä eläimiä, mutta ne eivät ole villantuottajien suosiossa, sillä villa joudutaan erottelemaan laadun lisäksi myös värin mukaan. Samassa eläimessä eriväriset säikeet voivat olla eri paksuisia./Wikipedia 

Alpakan villan kuitu on sileä, eikä siinä ole muille villoille tyypillistä suomumaista rakennetta. Siksi se tuntuu käteen miellyttävän liukkaalta ja sulavalta.  Tuntumansa lisäksi kuitujen sileys antaa alpakan villalle ominaisen kauniin kiillon.
Sileä villakuitu hylkii erittäin tehokkaasti likaa.

Alpakan villan kuidut ovat hyvin pitkiä – parhaimmillaan jopa kymmensenttisiä!
Pitkä kuitu on tärkeimpiä syitä sille, että alpakan villasta valmistetut neuleet kestävät niin hyvin nukkaantumatta.

Alpakkaa pidetään yleisesti yhtenä lämpimimmistä villamateriaaleista.
Alpakan villan kuidussa on ilmataskuja, jotka tekevät siitä hyvin lämpöä eristävän. Alpakanvillasta valmistettujen neuleiden pintaan syntyy käytössä myös kaunis, himmeän pehmeä pinta, joka tekee neuleesta lämpimämmän.

Alpakan villa pystyy siirtämään kosteutta selvästi muita villakuituja tehokkaammin. Se tuntuu päällä kuivalta ja miellyttävältä myös liikkuessa tai lämpimämmässä. Vaikka alpakka on hyvin lämmittävä materiaali, sen hengittävyys ehkäisee tukaluuden tunteen ja olosi on aina miellyttävä.


Perussa alpakoita kohdellaan kunnioituksella – alpakka on perulaisille kulttuurisesti ja historiallisesti arvostettu eläin ja alpakat ovat kalliita. Inkojen valtakunnassa alpakka olikin varattu vain hallitsijoille ja kuninkaallisille, eikä ihme, sillä harvinainen alpakka on selvästi lampaanvillaa pehmeämpää, sileämpää, lämpimämpää ja kestävämpää. Lisäksi se sopii myös villa-allergikoille, koska se ei sisällä lanoliinia.


Maailmassa on arviolta noin 4 miljoonaa alpakkaa – esimerkiksi kashmirvuohia on yli 450 miljoonaa. 

Alpakan villan taianomaista kosketusta tai hohdetta on vaikea sanoin kuvailla – ne täytyy kokea itse. /Alpakka, kuninkaiden kuitu 



Alpakasta on kaksi päätyyppiä, pörröinen "huacaya" ja suoravillainen "suri". Huacaya-tyyppi pärjää Suomen oloissa talvellakin, surin suora villa saattaa kastua ja se on herkempi palelemaan huonolla ilmalla. 
Alpakoita on kasvatettu Suomessa vuodesta 2002 alkaen. Vuoden 2013 alussa alpakoita oli Suomessa noin 600./Wp 


 Lisätietoa: 
- Asiaa alpakoista Alpakkakasvattajat ry
 - Heikki Uusitalo: Alpakoiden suosio 
kasvaa Suomessa /Wikipedia



 ***************************






Omista ideoistaan ei saa liian mustasukkaisesti pitää kiinni 
vaan joskus on parempi tehdä yhteistyötä 
ja jakaa omaa tietotaitoaan. 



**********




Tänään on myös Kansainvälinen 

itsemurhien estämisen päivä 


Kansainvälistä itsemurhien estämisen päivää on vietetty vuodesta 2003 lähtien aina 10. syyskuuta, jotta tästä valtavasta terveysongelmasta keskusteltaisiin enemmän ja itsemurhia pystyttäisiin estämään tehokkaammin. 

Itsemurhiin ajavaa yksilöiden psykologista tuskaa on hyvin vaikeaa kuvitella - kuten myös sitä tuskaa, jonka heidän tekonsa aiheuttavat perheissä, ystäväpiireissä ja yhteisöissä.

Yksi keino vähentää itsemurhien riskejä on panostaa sosiaalisen eristäytymisen estämiseen ja ihmisten välisten yhteyksien ennaltaehkäisevään voimaan. 

Kurottamalla kohti niitä, jotka ovat joutuneet eristyksiin muista, ja tarjoamalla heille tukeaan ja ystävyyttä, voi yksittäinen ihminen olla todellinen hengenpelastaja.


Teemapäivän kotisivu 










2 kommenttia:

  1. Wau - todella mahtava ja tyhjentävä selostus!
    Löysin sisäisen alpakkafanini ja haluan ehdottomasti mennä johonkin alpakkatilalle tutustumaan noihin enemmän.

    Upeaa syysviikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minustakin olisi hauskaa tutustua näihin. :)

      Samoin siulle, kiitos. ❤️

      Poista


♥ Kommentoi tähän jotakin. ♥