12.5.2016

Jäniskevennys




Kaikki kasvit joita ei oltu talveksi suojattu verkoilla, 
ovat tuhoeläinvaarassa. Näissä kuvissa pari pahaa
tuhoeläintä puutarhan kannalta.

Erityisesti olen harmissani 
hortensioiden kohtalosta. Ne oli verkotettu, 
mutta lienevät niin jäniksille maistuvaa herkkua 
että joka ikinen latvus oli siltiverkkoa kasveihin kinni
tassuilla painamalla pureskeltu poikki 
ja ainakin toinen hortensia on nyt mennyttä.
Toinen on pelastettu ruukkuun kasvamaan. 


Niille kelpaavat valitettavasti vähän kaikki:
 hedelmäpuut, pensasruusujen piikkiset varret,
terijoensalavan alut, pajut, vaahterat, tammen alut,
sipulikukat, erityisesti tulppaanit, orapihlaja,
pensasangervot, jne...


Tiistaina aamupäivällä bongasin jälleen pihanperältä
 nämä kaksi hassusti yhdessä hengailevaa rusakkoa.
Ovat kuin ihmekaksoset: minne toinen menee,
sinne menee pian toinenkin.
 Ne ovat ihan erottamattomat ja aika uskaliaasti liikuskelevat 
päiväsaikaan. Kaverin seura luo kait turvallisuudentunteen? 


Pääsiäisenä Hani kuvasi nämä
tuholaiset naapuritehtaan pihalla.
Olen nimennyt ne Reikäkorvaksi koska
toisen vasemmasta korvasta puuttuu pala)
ja Mulkosilmäksi.
Syyn kyllä huomaa...

Hani kertoi työmatkallaan nähneensä keskellä 
päivää seitsemän jättikokoista rusakkoa
pellolla kaikessa rauhassa köllöttelemässä.
Kauhiata. Miten paljon ne saavatkaan
tuhoa aikaan. 





Vaikka ne näkivät minut eivät juuri välittäneet puuhistani 
tuon taivaallista vaan keskittyivät putsaamaan turkkiaan hiekkapolulla, 
noudattaen sanatonta parityöskentelyä, 
toisen tarkkaillessa länteen ja toisen itään. 

Ne käyttivät karheaa hiekkaa avukseen,
pyöriessään ja kelliessään välillä pihapolun hiekassa, 
jotta talviturkin rippeet irtoaisivat pois kutittamasta. 




Vaikka samoille pupujussikoille on välillä taputeltu käsiä jotta ne
poistuisivat jonnekin muualle popsimasta tulppaanin alkuja
ja pensasaidannetta, ne eivät nyt muistaneet
juosta lainkaan karkuun. 


- Käy sä lepäämään 
niin mä vahdin... 



Ehkä ne eivät uskoneet minkään uhkaavan niitä 
minun suunnaltani?

Tämän ainoan kerran en niitä hätyytellyt,
mutta muulloin hätistän ne pois pihasta
syömästä kaikkea mahdollista.
Ne kun eivät kiltisti popsi pelkkiä
voikukanlehtiä...
 



Aikansa levättyään ne lähtivät yhdessä
jatkamaan matkaansa
kauniissa kevätsäässä. 


Ehkä pupujussikat todellisuudessa 
himoitsivat lintulaudalta 
tipahtaneita auringonkukansiemeniä, 
joita käyvät napsimassa hampaisiinsa maassa 
laiskasti lintukopin alla maaten... 



Huomasin myöhemmin että pari uutta tulppaania oli 
jälleen kadonnut pihalta verkottamattomasta paikasta.
Niiden, joiden avautumista olin kuvattavaksi odotellut. 
Kukat olivat niin sanotusti kadonneet parempiin suihin...







5 kommenttia:

Between kirjoitti...

Harmillista, että jänikset käyvät popsimassa kaikki kauniit kukat ja kasvit. Toisaalta niiden touhu on jännä seurata. Maanantaiaamuna istuimme aamukahvilla pihalla. Juuso makasi aivan lähellä kukkapenkissä. Samassa siihen viereemme pyyhälsi valtaisan kokoinen rusakko ja jäi ihan tyynesti istumaan metrin päähän meistä ja Juusosta. Juusokin taisi olla niin ihmeissään, että vain katsoa toljotti kukkavarsien lomasta. Lopulta rusakko lähti hitaasti löntystelemään alapihalle, jossa pysähteli ja tiiraili ympärilleen. Lopulta se loikki metsään. Meillä ei jänisvahinkoja pahemmin ole, mutta verkotin myös hortensiat syksyllä. Yhtenä vuonna jänis kalusi yhden syyshortensian aivan tapille maan rajaan saakka. Silloin ajattelin, että se on nyt mennyttä, mutta sieltä se kasvatti uudet versot, jotka ovat jo kukkineetkin.

Una R kirjoitti...

Nämäkin ovat tosi suuria otuksia. Luulisin että tuo wikipedian ilmoittama jopa 7-kiloisuus on näiden täällä vaeltavien rusakoiden kohdalla ihan mahdollinen paino. Kun ne juoksevat editseni pihalla, on kuin naarasleijona vilahtaisi ohi. Nämä kun laittavat loikkiessaan pitkät korvansakin luimuun päätä pitkin.

Nostin tosiaan molemmat (syys)hortensiat maasta ja ruukutin, mutta toisessa ei ole yhtään mitään elonmerkkejä. Se on saattanut paleltua ihan väärään aikaan vuodesta jäniksen toimesta suoritetusta "leikkauksesta".

Toisessa pensaassa on onneksi vihreitä silmuja. =)










Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Vaikka nuo niin somia ovatkin tekevät kyllä tuhojaan. Meidän yhtiön pihassakin menee vaihtoon muutama puu, kun ei olla hoksattu niitä suojata pupuilta....no ensitalvena ollaan viisaampia..:)

Una R kirjoitti...

Joskus ne yllättävästi syövätkin jonakin talvena jotain sellaista, mihin eivät ole aikaisemmin koskeneet. =(

Ninnu kirjoitti...

Suloiset puput! Ihanat kuvat.