18.9.2012

Elämä on



Elämä on sellaista
kuin pyöräilisit soratietä
Joskus mukavan tasaista
Joskus välttyä ei voi kuopista

Tiekään ei voi olla niin
silmänkantamattomiin
pelkää hymyä
ja alamäkeä

On oltava tavoitteita
Ylämäkiä raskaita
Pää hiessä mäkiä kapuat
Kunnes alamäen savutat

Tuuli hien kuivaa
Palkinnoksi saat jatkaa
matkaa taas tasaista
ja nauttia vauhdista




-Una Reinman-



29.10.2007

8 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Niinhän se menee. Itse voi vähän ohjailla, mutta niitä ylämäkiä tupsahtaa sillointällöin eteen.
Rullataan vaan eteenpäin..ja katsotaan mitä yllätyksiä elämä eteen tuo?

♥ Hannele kirjoitti...

minä pelkään niitä alamäkiä, jarrutan

Anna Amnell/Blogisisko kirjoitti...

Kaunis runo. Laitoin linkin blogiini.

Unelma kirjoitti...

Koskettavaa, on niin kauniisti kerrottu elämän perustotuuksista.

Una kirjoitti...

Voi kiitos Anna, Hannele, Anna Amnell sekä Unelma <3

Marita kirjoitti...

Hieno runo:)

Irene kirjoitti...

Tuntuu, että joskus sitä ajaa pitkänkin aikaa Pohjanmaan lakeuksia ja sitten yhtäkkiä joutuu Itä-Suomeen jossa maisemat vaihtuvat joka ylä- ja alamäen jälkeen tiuhaan.

Una kirjoitti...

Kiitos Marita ja Irene =)

Itse olen niin tottunut vaihteleviin Päijät-Hämeen maisemiin, että ne muutamat kerrat kun olen Pohjanmaan seuduilla matkustanut, on maan tasaisuus ihan hämmästyttänyt! =)