16.2.2011

Rakas










































Rakkautemme kohde muuttuu kasvumme myötä.
On aikoja, jolloin nallukka on monelle rakas,
tai sitten jokin muu lelu...
Mikä oli Sinun rakkain lelusi lapsena? 
Se, joka lohdutti kun muu maailma murjoi...? 






Mustaa ja valkoista etsi maanantaina rakasta. 

15 kommenttia:

  1. Minulla ei kovin paljon leluja ollut. Paperinuket oli kovin rakkaita. Ja pari pientä guttaberkka nukkea joille tehtiin vaatteita...

    VastaaPoista
  2. Suloinen nallukka ja suloinen kuva!

    VastaaPoista
  3. Suloin kuva nallukata.
    Enpä muista mikä olisi ollut minulle rakas lelu, ei niitä kuitenkaan ollut kovin paljon.
    Omatekoisia, ja piirrettyjä paperinukkeja.

    VastaaPoista
  4. Söpö nalle.
    Rakkain lelu oli iso nukke, oikean näköiset hiuksetkin sillä oli. Sain sen tädiltäni 5 vuotiaana.
    Oli ensimmäinen kaupasta ostettu lelu, lienekö sen takia ollut "aarre". Äitini kutoi, virkkasi tahi ompeli mollamaijoja, nalleja yms. Leikeissämme käytimme käpy eläimiä ja kaikenlaisia luonnon materiaaleja.
    Kaupasta ostettuja leluja ei ollut montakaan lapsuudessani ja hyvin leikit sujui.

    VastaaPoista
  5. Hellyttävä halinalle tuo mieleen oman nallen. Se oli laiha ja tumma, mutta kovasti rakas. Näen sen mielessäni, mutta en muista milloin ja miten se katosi elämästäni.

    VastaaPoista
  6. Pieni ruskea nalle.
    Jonka toisen korvan olen muka syönyt jossain vaiheessa.
    Nyt yksikorvaisena se viettää eläkepäiviä tyttären kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
  7. Kun oikein muistelen, rakkain ensimmäinen lelu taisi olla "nukke", kömpelösti veistetty puupulikka, jolle puin aina uudestaan ja uudestaan omia vaatteitani! Olin silloin ehkä kolme vuotias.
    Sitten tuli niin ihana iso nukke, kreppipaperinen prinsessapuku yllään, että hoidin sen rikki asti..kovassa käytössä.
    Paperinukkeaikaa oli aika pitkään.

    VastaaPoista
  8. Nalle on söpöläinen. Minulla on ollut eka nalleni vasta aikuisena. Pikkuisena ei leluja ollut.

    VastaaPoista
  9. Höh, kun karkasi. Tuo anonyymi on aimarii

    VastaaPoista
  10. Kiitos Katjusha =)

    Kiitos kun jaoitte muistojanne:

    Krisse
    Sylvi
    Liplatus
    MarjattaH
    MK
    Anna

    ja Aimarii, ei näy sitä tuntematonta kommenttia. =)

    VastaaPoista
  11. Luppakorvainen nalle se oli...istuu vieläkin tuolla vanhalla puusohvalla.

    VastaaPoista
  12. Sain huiveja kaupaksi...ja vaihdoin kirjatilaukseen ... pian mulla on kaikki runokirjasi!

    VastaaPoista
  13. Oi kiitos Vilukissi,
    kun annat runokirjasilleni kodin. =)
    Olen siitä hyvin, hyvin onnellinen. =)




    Minullakin oli luppakorvainen nalle, jonka nimi jostain syystä oli Kylmä-nalle. ;D
    Sen luppanat korvat olivat aina nimittäin mukavan viileät.
    Hauskinta on, että Pikkusiskollakin oli samanlainen jonka senkin nimi oli Kylmä-nalle.
    Ja kun hänen nallensa kului aivan tohjoksi, Mama osti hänelle uuden, ja yllätys yllätys, SENKIN nimi oli sitten Kylmä-nalle. ;D

    Tuo kuvan nalle ei ole meidän nallemme. =)

    VastaaPoista
  14. Nalle se oli. Sain sen kaksivuotiaana ja muistan sen aivan selvästi. Meillä oli kuplavolkkari, kermanvaalea ja siinä oli takapenkin selkänojan takana sellainen syvennys hattuhyllyn sijasta. Siellä vietti nalle kotimatkan AK-hallin (paikallinen kauppa) paperiin käärittynä. Kurkistelin sinne ja voi, miten minusta se oli ihana :). Kun olin 15-v, se vielä nukkui vieressäni mutta seuraavana jouluna sain ison pehmokoiran eivätkä ne molemmat enää sänkyyni mahtuneet, joten joutuivat muuttamaan lattialle yöajaksi...

    VastaaPoista
  15. Heli =)

    Mie olen joskus ollut kupliksen kyydissä ja joutunut istumaan juuri siellä takalokerossa. ;D

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥