11.4.2010

Ensin oli vain tyhjä oksa

...

Joulun tienoilla muuan kuorma-auto asioi naapurissa ajaen läheltä pihapuutamme josta miltein irtosi oksa. Nipin napin oksa pysytteli heiluen puussa kiinni muutaman seuraavan kuukauden. Se kesti hengissä kaikki ne piinaavat pakkaset ja lumikuormat. Silti sen silmuista näkyi pienen pieni elämän liekki punertavin pikkuruisin silmuin.

Ennen pääsiäistä siivotessani pihaamme kurkotin harjan varren avulla vaatimattoman näköisen roikkuvan oksan puusta lähelleni ja taitoin sen kokonaan irti. Koska silmuissa näkyi selvästi vielä elämää, vein oksan sisälle, leikkasin terävällä veitsellä sille ihan uuden viiston imupinnan ja laitoin sen samaan maljakkoon ruskoliljani kanssa. Mietin sitten että jommasta kummasta oksasta saattaisi veteen tulla jotakin toista oksaa ja sen kukoistusta estävää joten erotin ne toisistaan. Lilja sai kukkia yksinään ja puun oksan vein Hanin veljen hiekkapuhaltamassa pullossa (josta Hani suunnittelee tekevänsä joskus lampunvarjostimen, mutta ei ole vielä tehnyt...) työhuoneen pöydälle näyttöni vierelle ja toivoin että oksa saisi lehdet...

Toive vaiko puun oma sitkeys auttoi sillä oksa alkoi elämään sisällä lämpöisessä. Sen pikkuruiset silmut turposivat ja se näytti vihreää minulle, silmuja uteliaana tutkiessani. Ihanaa, vihreä oksa. Kevään merkki!

Oksan silmujen kärjet näyttivät muutakin kuin vihreää. Ne punersivat hennon vaaleanpunaisena kuin kukkanuput. Oi. Kukkiiko se myös?


Muutimme tähän asuntoon sellaiseen aikaan, että miltein kaikki tuonkin pihapuun lehdet olivat jo tipahtaneet, enkä ollut miettinyt edes mikä puu se saattaisi olla. Se oli vain puu. Tai ei vain puu, vaan joku ihana puu, jollaisia olisi saanut olla enemmänkin asunnon ympärillä.

Siirsin oksan olohuoneeseen, valoisampaan ja ehkä lämpimämpäänkin paikkaan jossa se alkoi toden teolla sykkiä auki kukintojaan ja minä etsimään kirjoista ja netistä tietoa siitä, minkä puun oksa se saattaisi olla. Päädyin lopulta koristekirsikkaan sen oksien kasvutavan ja kukkien ulkonäön perusteella... Ehkä se on se, ehkä se on joku muu, mutta odotan jo innolla sitä aikaa, kun koko puu alkaa iloksemme kukkia tuolla ulko-oven läheisyydessä.




♥ ♥ ♥ ♥ ♥




...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


♥ Kiitos kommentistasi! ♥