16.5.2009

Sallittuja piristeitä

...
















Kadulla vastaan kävelee kaksi tummapintaista miestä pahvilaatikoita olkapäillään kantaen. Kohdallani toinen heistä laskee laatikkonsa alas ja sanoo minulle oikein leveästi hymyillen pehmeästi l-kirjaimia korostaen:
- Hellou!
Ja minä tietenkin seisahdun paikoilleni ja vastaan automaattisesti jotta "Hellou" hänelle ja se hänen hymynsä tarttui minuunkin ja hymyilen takaisin.
- Hyvää iltapäivää, mies sanoo seuraavaksi suomeksi johon vastaan
- Kiitos samoin.
Mies vaan edelleen hymyilee leveästi silmiinsä asti, ja toteaa seuraavaksi:
- You look very happy!
Johon mie hetken päästä tyhmästi (ensin epäuskoisena mielessäni ihmetellen, minäkö näyttäisin onnelliselta mutta hymyilen silti) ja epäkorrektisti sinkautan kohteliaisuussäännöt tyystin unohtaen:
- You too!
- Thank you! vastaa mies salamana ja nauraa makeasti ja mie hymyillen ja äkkiä hämilläni käännyn ja jatkan matkaani, vielä kauan itsekseni virnistellen.


Ehkä murheistani huolimatta
olen kuitenkin
sisimmässäni tyyppi onnellinen

jos jopa ventovieras näkee sen?


On harvinaista että joku hymyilee ja puhuu jotakin kadulla. Vielä harvinaisempaa on että joku puhuu jotain muuta kieltä. Tavallisempaa on kyllä kuulla tässä kaupungissa venäjää, enkä heillekään osaa paljoa puhua. Tien kysyjille juuri ja juuri selittää että ensin oikealle ja sitten vasemmalle ja anteeksi en osaa sanoa enempää. Silloin on parasta itse lähteä mukaan näyttämään reittiä.

Joskus viereeni bussissa tuli nainen joka kysyi venäjäksi puhunko venäjää, johon mie selitin venäjäksi että en, puhun ja ymmärrän hyvin vähän venäjää, anteeksi vaan. Nainen sanoo melkein pettyneellä äänellä suomeksi jotta olin äsken "puhunut kuljettajalle suomea ihan venäläisittäin." Hups. Noo, loppumatkan me puhuimme sitten naisen kanssa yhdessä suomea venäläisittäin. =)








© UR

4 kommenttia:

  1. juu, ne yllättävät kohtaamiset on kivoja, minä juttelen välillä..

    VastaaPoista
  2. Tuollaiset ihmiset kyllä piristävät päivää. Liian usein (yleensä) ihmiset vaan kiiruhtavat toistensa ohi sanomatta sanaakaan, luomatta yhtään ystävällistä katsetta toista kohti.

    Aurinkoista viikonloppu sinulle!

    VastaaPoista
  3. kivoja, ihania kohtaamisia sinulla...

    "saat sen minkä annat"

    VastaaPoista
  4. Hannele, Jossu ja Hanne =)

    Iloiset kohtaamiset muistaa aina.
    Ne surulliset tahtoisi unohtaa.
    Voi kun ne voisikin...

    Mieluummin kantaisi mukanaan iloisia asioita. =)

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥