14.5.2009

Menneen voi nähdä

...









Rakkaudesta jää

meihin jälkiä

Silmien väritys

Askeleen keveys

Hiusten kiharuus

Otsan kaarevuus

tai hassu varvas

Hymykuoppa tai kaks

Tahi vino hammas

Hiusten heilautus

Naurunremahdus

Kaikki ovat muistoja

esivanhempien rakkaudesta



-Una Reinman-






© UR


21 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Totta! Verenperintö on upea asia oivaltaa. Vanhemmiten olen huomannut, että muistutan isoäitiäni monin tavoin. Omissa lapsissani on monia piirteitä sukuni+miehen suvun ihmisistä.

Sitä ihmettelen usein, että miten joku käyttäytymistyylikin voi periytyä!

Crane kirjoitti...

Geeneissämme kaikki menneisyys tallennettuna. Hienosti oivallettu, kaunis kivikuva!

Maaka kirjoitti...

Helposti sitä unohtaa ne rakkauden ja elämän jäljet jotka ovat mukaan tarttuneet, hyvässä ja pahassa :) Nöyräksi vetää kun ajattelee omia jälkiään joita jättää jälkeensä. Voi kun ne oisivat rakkauden jälkiä.

Tarjuska kirjoitti...

Näinhän se on. Isän silmät tai äidin hymy...aina jotain jää jälkipolville ja meistäkin siirtyy jotain muistoksi omillemme. Kaunis ajatus. :)

Hannelen paratiisi kirjoitti...

juu, jännästi ilmaisit, nuo merkit ja muistot on kivoja, muutama sukupolvi näkyy selvästi.

W. kirjoitti...

Ihanasti sanottu. Kaikki totuus tuossa. Kaunista. :)

Jos tahdot niitä kirjoitettuja kiviä, niin laita vaikka @postiini vinkkaisu. Ehkä voisin jotenkin puolestasi käydä ostoksilla tuossa sisustamossa ja toimittaa niitä sitten sinulle. :)

Una Reinman kirjoitti...

Sooloilija =)

Niin niitä pieniä merkkejä löytää itsestäänkin joko itse tai muut huomaavat
tahi huomauttelevat... =)

Käytös ja eleet taitavat olla jopa geeneissä. =)




Kiitos Crane =)

Aivan. =)
Sieltä ne tulevat. =)
Ikioma perimämme.




Maaka =)

Sitä miekin toivon,
että jotain hyvää itsestäni jäisi...





Kiitos Tarjuska =)

Noin se voi olla...
Jotkut asiat siirtyvät tahtomattammekin... =)




Kiitos Hannele =)

Jotkin piirteet saattavat jopa hypätä seuraavan sukupoven yli sitä seuraaville
-Esimerkiksi hymykuopat... =)




Kiitos W =D

Tartuinkin heti tarjoukseen ja laitoin viestiä... =)

Joskus jotkin tutut piirteet suorastaan herkistävät...

hanne kirjoitti...

ihana kuva, kivet ovat niin kutsuvia...
kaunis oli tekstisi taas...:D

Una Reinman kirjoitti...

Kiitos Hanne =)

Tuollaisiakin kiviä mie olen siis kerännyt mukaani...

helanes kirjoitti...

Kirjavan linnun munatko siinä? :)

Anna kirjoitti...

Kivetkin ovat saaneet kirjoituksen geeneihinsä,- värin,- kovuusasteensa.. Ihminen omat kirjoituksensa. Meidänkin ominaisuuksia näkee joku vaikkapa tuhannen vuoden päästä :-0

arleena kirjoitti...

Mikä jää oli ennen
ja
jatkuu nyt

Kaun is runo

Ilona Tammi kirjoitti...

Meidänkin suvusta löytyy tuota kivitasku-geeniä ;) Kauniita kiviä olet löytänyt ja runosikin on kaunis.

jl kirjoitti...

Kauniisti puettu perimän teoriat runon muotoon... :)

Hanna kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu :)

Monenmoista asiaa, joita itsekin sielun syvyyksissä mietiskelen - adoptiolapsen perimä kun on jossain muualla kuin kasvattivanhempien luona.....vaikka kuinka ihana perhe onkin ollut :)

Mistä tulen, mikä olen, mitkä on mun aatokset - mikä on perimää, mikä opittua???


Niin ja -
ihania sinivuokkoja sinulla tuossa sivupalkin diasarjassa.

Ihanaa viikonloppua!

Una Reinman kirjoitti...

Kiitos kaikille ihanille kommentoijille. =)

Vaikka ei edes tietäisi ja tuntisi vanhempiaan tai isovanhempiaan
voi olla varma, että jotain heidän eleistään,
luonteenpiirteistään, hyveistään ja myös paheistaan (esim samoja sairauksia tms) kantaa itse mukanaan.



Hanna

*hali*
Osan ajatuksistasi jaan minäkin omalta osaltani...




PS: Sinivuokot onnistuivat
koska oli lainakamera... =D

utukka kirjoitti...

En ole lukenut ed. kommentteja. Omasta puolestani sanon vain, että esitit hienon näkökulman. Olen ottolapsi - en tiedä juuri mitään noista edellisistä rakkauksista, mutta pitää kai katsoa vielä uudelleen peiliin. Kiitos! Ja on hyvä, että panet U.R. esiin nimikkeessäsi.

Una Reinman kirjoitti...

Utukka =)


Sitä pitää olla sanojensa takana, siksi nimikirjaimet. =)

Minäkään en tunne enkä tiedä moniakaan sukulaisiani.
On vain kuulopuheita...

Jotain meistä aina tänne jää
elämään...

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Olipa hyvä idea laitaa ennen ja nyt tähän muotoon.

Una Reinman kirjoitti...

Kiitokset Harmaasusi sanoistasi. =)

Näitä monia menneitä emme ole koskaan edes nähneet...
SIlti he ovat olleet...

Marjattah kirjoitti...

Viehättävän keveästi hipaiset ikuisuutta.