Kerääväthän miehetkin pikkuautoja, lentokoneita, laivoja ja
tekevät pienoismalleja ja pelaavat pleikkaria ja pc-pelejä, jne...
Eivät vain miehet ole "ikuisesti poikia", vaan naisissakin
elää aina ja ikuisesti se pieni tyttö.
Aikuiset naiset voivat keräillä nukkeja, kenkiä,
pehmoleluja, posliinia, lasia, astiastoja... jne.
-Ja koota nukkekoteja.
Miniatyyriasuntoja,
joissa kaikki on hyvin.
Joissa kukaan ei sotke paikkoja
eikä örvellä.
Jossa ei ole kotiväkivaltaa,
avioeroja,
sairauksia,
köyhyyttä,
ongelmia,
riitoja,
eikä muitakaan pelotteita.
Jossa nukkelapset ja nukkeaikuiset
elävät vuodesta toiseen sulassa sovussa,
muuttumattomina ja tasapainoisina...
Se on harrastus siinä missä moni muukin.
Siksi kai Blogistaniaankin näyttää iskeneen
ihana nukkekotikuume,
joka valtaa päivittäin uusia naisia uhrikseen.
Mutta uskon, että nuo naiset ilomielin antautuvat
-tuon kuumeen valtaan.
Miniatyyriasuntoja rakentaessaan ja sommitellessaan
saa nainen palata takaisin lapsuuden poluille,
siihen viattomaan aikaan, jolloin usko kaikkeen kauniiseen
oli vielä olemassa.
-Ennen aikuisuuden tosielämää.
Nukkekotia luodessaan saa tehdä talolle ja sen asukkaille
aivan omannäköisensä elämän ja tunnelman. Voi itse
hallita kaikkia nukkekodin erilaisia hahmoja, teemoja, ulkonäköä.
Niinhän ei oikeassa elämässä voi (useinkaan) tehdä ja elää.
Kuin lapsi: hoivaten ja halliten lempilelujaan.
Tyttäreni Nunnukka suunnitteli jokunen vuosi sitten
Bratz-nukeilleen talon jossa nuket asustavat muodikkaasti
kimppakämpässä. Talon kokoamisen toteutti Hani.
Talon voisi nostaa jonkin pöydän
tai lipaston päälle niin
leikkiminen olisi helpompaa.
Kun kasvaa ohi nukista,
voi tätä pitää hyllykkönä.
Korkeus: 110,5cm korkein kohta,
matalin kork: 90cm.
Leveys 80cm. Syvyys 40cm.
Laatikon leveys on 76,5cm ja
laatikon korkeus 16cm.
Ei koskaan saa kasvaa liian aikuiseksi,
ettei kadota sisäistä lasta!
(Klikkaamalla kuva suurenee.)
14 kommenttia:
Mä olen kai niitä pehmisihmisiä - en tosin keräile pehmoleluja, vaan elän niiden kanssa. Osa niistä on mulle tosi tärkeitä enkä lähde koskaan pitemmälle matkalle ilman rakkaimpia nallejani. Minussa ainakin asuu edelleen pieni tyttö, eikä se mihinkään sisältäni katoa.
Iines J =)
Oih!
Ihanata!
Mulla on sängynpäällä pehmopupu,
sellai pitkäkorvainen ja sitten pehmoinen jääkarhu... =)
Siirtelen ne illalla syrjään ja petaan sängylle aamulla.
Ihana talon Nunnukkalla. :) Mun nukkekotileikkini on lähinnä sitä sisustamista ja suunnittelua. Täytyi kyllä ottaa nukkekotiin yksi vammainen nukkekin. Tosin se kumamstutti pikku mussukkaa ensin, mutta ajattelin, että hän ymmärtää ettei aina kaikki ole terveitä ja joukkoon mahtuu erilaisuuttakin.
On mullakin kasapäin nukkeja ja nalleja. Tytär toi vielä lapsuuden lelutkin tänne "säilöön". Ollaan kohta kuin romiskella. :))) Laitoin tietokonehuoneen oven päälle hyllyn vanhoille nukeille ja lasten pehmoille. :) Jokaisella pitää olla joku "hulluus". :)
Tarjuska =)
Kiitos Nunnukan puolesta. =)
Teit hienosti, kun otit nukkekotiisi
hiukan vammaisen nuken!
Loistavaa!
Niinhän oikeassa elämässäkin pitäisi olla
ns: "normaalit" ja sitten erilaiset muut
ihmiset, joilla on jotain tavallisuudesta poikkeavaa vaikkapa ulkonäössään, kaikki yhdessä...
Osoitat tuossakin teossa avaraa sydäntä, Tarjuska! =)
Tiistaita Hallatar :)
minusta ei tule aikuista tekemälläkään ;-)
luovuin toivosta jo ajat sitten.
Marko F
Hyvä!
Koskaan ei saakaan olla ihan
täysin ja vakavasti aikuinen.
Ainakaan sisimältään. =)
Niin luin hassun jutun jostain. Että nyt on uusi nykyajan barbi. Sen nimi on avioerobarbi, sillä on ostettaessa Ken:in tavarat mukana.
Se on sitä nykyaikaa?
Meillä on muutama rakas pehmoeläin. Elikkä: Kani-Jänis (pehmojänö) Elmo, Herra-Hirvi, (Pikku)Tikru ja Delfi. Ne kulkee mukana. Iso Tikru pilaantui, kun asuimme homekämpässä, jouduttiin laittaan se pois. Tilalle ostettiin sit Delfi (särkänniemestä, alepäivänä).
Papu
Voi Isoa Tikrua!
Otan osaa.
Tiedän tunteen... =/
Niin, saduissa käy tosiaan niin, että
Barbi saa Kenin tavarat erossa.
Todellisuudessa Ken vie Barbinkin omaisuuden... =)
Öh, siis joskus...
Minä en todellakaan halua kasvaa aikuiseksi ja kadottaa mielikuvitustani;) Että kyllä se pikkutyttö asuu minussakin ikuisesti!
Huomenia Lisbetti
Hyvä tyttö! =D
Niin se täälläkin asustaa.
Joskus tosin miulla se pikkulikka tulee
väärissäkin paikoissa esiin... =)
Onneksi en omaa vakavaa ammattia... ;D
Voi Hallatar olet niin oikeassa tuon asian kanssa, että koskaan ei saa kasvaa liian aikuiseksi. Pitää aina kuunnella sitä sisäistä lastaan ja välillä vähän hassutella.
Sukulaissielu =)
Näin se on! =D
Muutenhan maailma olisi
synkkääkin synkempi paikka!
Minä olen ollut sisäisen (ja ulkoisen:)) lapseni kanssa sinut aina. Olen jo jossain kertonutkin mutta veljentytär kysyi multa kerran erään hauskan leikin jälkeen että olenko minä aikuinen vai lapsi:) Työskennellessäni lasten ja nuorten parissa vuosikymmeniä osallistuin aina lasten leikkeihin ja nuorten musiikki/TV/runoilu yms. sessioihin. Minusta se on vain mukavaa! Ja lapset nauttivat:)
Salka
Hyvä. =)
Oi, sulla on ihana veljentytär!
Jotkut eivät enää kuule lasta
sisimässään.
Maailma on jo kovettanut heidät.
Mutta onneksi lapsensieluisiakin löytyy. =)
Lähetä kommentti