Loppuunpalaneita

.


















Lähdin illalla Hanin mukaan kun hän lähti naapurikuntaan vaihtamaan renkaita autoonsa (miesten logiikkaa pitää vaihtorenkaat niin lähellä, hi hih...) ja auttamaan (ah, italialaisten) kesävanteiden pesussa. Hanin vaihdettua talvitöppöset autoonsa, hänen veljeäänkin moikattuamme ja pestyt renkaat talletettuamme Hani kysäisi, kävisimmekö samalla reissulla Hämeenlinnassa. Hän oli miettinyt, onko se varsinainen linna öisin valaistu ja millaisia kuvia siitä saisi ja kamerakin hänellä oli mukana.

No mikä ettei. Minua ei kotona odottaisi kukaan, kun Nunnukkakin oli teatterissa. (Koulun juttuja.) Mepä lähdimme siis ajamaan auringonlaskua kohti. Pimeyskin ehti tosin jo tulla ja saimme havaita jyhkeän linnan olevan aikas niukasti valaistu. Järven toiselta puolelta eivät kaupunkilaiset öisin pääse kunnolla ihastelemaan omaa uljasta linnaansa. Eivätkö he protestoi yhtään? =) Verkatehdas oli kyllä hienosti valaistuna keskemmällä kaupunkia...

Linnan piha oli hauskaa, lenkkarin pohjan läpi tuntuvaa mukulakiveä. Aika kookasta sellaista. Hieman pienikokoisempaa ja tiuhemmin järjesteltyä mukulakiveystä näin pari viikkoa sitten yhdellä muulla reissullamme, tuollaista kuin kuvassa.

Piipahdimme myös paikallisen kirkon pihalla ja ihmettelimme, miten paljon kynttilöitä olikaan yhä palamassa. Osa niistä toki jo sammuneita tai loppuun palaneita.
Ymmärrän hyvin tunteen, kun Nunnukka-tyttäreni sanoi käydessään kävelylenkillään toissailtana paikallisella hautausmaalla Radiomäellä, että hänen teki mielensä sytyttää ne sammuneet kynttilät uudelleen palamaan. Kuin pieni ihmeidentekijä...
Samanlainen mieliteko miullekin tuli eilen illalla.
Siinä puuhassa olisi vaan mennyt koko loppuilta ja yö.
Sammuneiden kynttilöiden uudelleensytyttelyssä...
Loppuunpalaneille en olisikaan mitään mahtanut.
Keskensammuneiden kyllä...


Niitä linnakuvia hiukan myöhemmin, sillä miulla ei ollut omaa kameraa mukana. Pitänee ruinata kuvaotoksia Hanilta.
Kiveyskuvasta tuli mieleeni sekin, jotta tänään on tässä meidän kaupungissamme suur-markkinat. Kuten aina joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Tori elää kerran kuukaudessa omaa elämäänsä kuin torien oikeasti aina kuuluisi. Paikalla on helppoheikkejä keksivarastoineen, markkinarinkeleitä ja postikorttien-, puutuotteiden-, rottinkitavaroiden, vaatteiden, hunajan, vohveleiden, paistettujen muikkujen, yms kojumyyjiä.
Tiedossa on väkiryntäystä torille ja sen yli kadunpätkillekin laajentuville myyntikojuille, mahtavaksi jonoksi Sokoksen perinteiseen markkinakahvijonoon, (josta on vaikaa edes koukata läpi niin, ettei saa jonkun käsiveskaa takaraivoonsa, kun luulevat etuilevan =) ) ja ruuhkaksi kaikkiin muihinkin kauppoihin, joissa tietenkin on markkinatarjouksia. Itse pakenen väentungosta Maman luokse.


Edit: Vein savusilakoita markkinatuliaisina mennessäni.






.

Joulukausi avautuu

.














Joka paikassa alkaa kuulua ja näkyä jouluaika: Toivotaan paljon asiakkaita ja runsasta kaupankäyntiä. Televisio syytää ensiksi lasten lelumainoksia, myöhemmin kaikkea krääsää aikuisempaan makuun. Tavarataloissa kaikuvat suorastaan pelottavat joulurenkutukset. Ne samat, joita itse hiljaa laulaa kotonaan puuhaillessaan ja muistelleessaan, kuinka lapsena niitä laulettiin Mamin ja siskon kanssa, ja kilpailtiin, kuka muistaa eniten joululauluja... Ne samat laulut uudemmilla höystettyinä ylipursuvat pian korvista joka tuutista.
Joulu- joulu-paniikki alkaa...

Jotkut jo lapsuudessaan kyllästyvät jouluhössötykseen niin että ovat suorastaan allergisia koko tuolle ajanjaksolle aikuiseksi tultuaan.
Ei se ole ihmekään, että moni pakenee koko joulua jonnekin pois vaikka koko maasta. Jonnekin missä voi vain olla, ilman jouluhysteriaa.

Joulun pitäisi olla valon juhlaa. Pimeyden keskellä iloinen hetki.
Sellaista rauhallista ja tunnelmallista. Yksinkertaista.
Sen pitäisi olla joulun tuttuja tuoksuja, perinnekoristeita.
Pikku lamppusten, tuikkujen ja kynttilänvaloa.
Punaista väriä. Se tuttu joululiina ja ne Esteri-tädin enkelit.
Kuusen, tai sen pelkkien oksien metsäistä aromia.
Ja niiden omien rakkaiden ääniä.
Mutta onko se?
Saanko miekään, Eeva-parka, joulua meille aikaan vain upeaa uutta Joululehteä katselemalla, ja punaista väriä esiin nostamalla?
Vakuuttelemalla, että meillä ei sit hössötetä. Kuin vähäsen.

Varsinkin jos joku Adam parahtaa aaargh, joka kerta,
kun vaan mainitsenkin sanan joulu, tai yritän heilutella The Body Shopin miltein tyhjää parfyymipulloa sillai vinkkinä... ;D

Pakinaperjantaihin aiheesta: Kun vanha Aatami riepoo.

.

Punaista kangasta metsästämässä

.


















Siitä oli jo niin kauan, viimoisesta käynnistäni,
nyt kun en ole enää kiireellinen tapaus hammaslääkärille,
ettei hän edes tuntenut minua kun riensi huoneeseensa
syömästä, jossa hän aina on juuri ennen miun vuoroani.
Hoitaja kutsui mut huoneeseen ja hammaslääkärini hämmästeli
että sinäkös se olit.
Meinasin sanoa, että uskallappa kysyä...
Ei onneksi kysynyt. =)

Ei nyt parin kilon kadottaminen ja otsatukka voi noin
paljoa muuttaa naista? Vai voiko? Crohni vähän laihduttaa.

Tuo mukava lupsakka hammaslääkäri mukavine hoitajineen
on saanut hammaslääkärikammoni tiehensä. Tiedän, että
hän puuduttaa. Tiedän, ettei hän satuta tahallaan. Näitä
hampaita on vaan ollut niin vaikeaa korjailla. Haperoita
ja jopa juuristaankin pois paenneita.

Iho on kamalan kuiva ja suorastaan kesii. Vaikka ulkona on
niin kosteaa? Luulisi että sitä ulkoisestikin olisi hehkee jo
sään ansiosta, mutta ei. Niin tuo vettä ja suihkussa seisoskelemista
rakastava tyttärenikin aina manaa, jotta vettä muka pitäisi
nauttia että iho pysyy hyvänä. Kummasti se iho vaan rypistyy
rusinaksi tytölläkin, kun seisoo suihkussa 45 minuuttia.
-Ainakin sormista... =)

Tulomatkalla hammaslääkäristä menin Luhdan tehtaanmyymälään, toiveenani ostaa edullista punaista ulkoilu- tms kangasta keittiön verhoiksi. Jotenkin vaan olen saanut päähäni että tämä keittiö on puna-valkoinen. Myymälässä on ollut aina sellaisia jopa euron metri maksavia ulkoilukankaita joista olen muulloinkin väsännyt halpoja verhoja. Vaan eipä ole enää. Myymälästä oli tullut fiini ja kaunis, kalliiden vaatteiden kauppa.
Vain muutama vetoketju oli jäänteenä kangaskaupasta...
Niisk.
Mutta tulipa päivän reippailu tehtyä kävellen.
Eikä onneksi satanut, vaikka sateenvarjo unohtui kotiin... =D


Edit:
Hammaslääkärissä on aina radio auki.
Ja JOKA kerta on Lauri Tähkää ja Elokerjuuta siitä asti aina kuulunut jossain vaiheessa radiosta, paitsi nyt. Ei Tähkää...
.

Hetken vielä

.




















Palaan hetkeksi kurkistelemaan reissuamme kuvina.
Hanilla oli paljon otoksia, sellaisia hyviä, jotka halusin
myös itselleni. Tukholman vanha kaupunki oli kaunista
katsella. Toivon, että pääsen joskus myös Tallinnan
vanhaa kaupunkia ihailemaan. =)
Vaikka ensi kesänä?
Nyt on jo liian kylmää
seisoa laivan keulassa kädet levällään... =)




















Naapurissa näimme, että sähkökaapin voi
somistaa asuinmiljööseen sopivaksi. =)
(vai miljööhön?) Hieno, kannatettava idea. =)






















Neidonryöstöä ikuistettuna?
-Huomaa ettei meillä ollut opasta: ;D





















Naisissa piilee maailman salainen vahvuus...
Kannatteleva voima.
He pitelevät pystyssä jopa rakennuksia. =)



...Ja omasta otsikostani tuli tietenkin tämä
mieleen ja jäi sinne soimaan...


.

Valoja pimeydessä

.




















Jo torstaiaamuna oli Levon hautausmaalla
Lahden ja Nastolan välillä paljon kynttilöitä,
ja bussista jäi pois lisää kynttilöiden viejiä...
Eilen illalla kaikilla hautausmailla oli hehkuva
kynttilämeri.

Kynttilät haudoilla tuovat lohtua.
Ja samalla suuren surun, sillä niissä haudoissa
lepää niin monta poismennyttä rakasta...

Itse vein kynttilän, tavanomaisen kiven sijaan,
eräälle haudalle, jossa lepää ensi tammikuussa
jo kuusi vuotta sitten poisnukkunut.
Eikä sillä haudalla ollut muita kynttilöitä.
Nyt on sitten edes yksi. Toivon sen kynttilän
liekin palavan kauan.
















Kävelimme eilisiltana keskustassa ja Hani kuvasi kaikkea
mitä mie pyysin häntä kuvaamaan. Esimerkiksi tuon Lahden
historiallisen museon tornin. Ja itse museonkin.
Entisen Fellmannin kartanon...
















Klikkaa kuvat isommiksi...









.

Huomenna kaupat ovat kiinni

.


Viime vuonna Nunnukalla oli omat Halloween-
partyt. Nyt me otetaan rauhallisesti.
Poltellaan kynttilöitä ja muistellaan menneitä...
Ne ovat sitten kaupatkin kiinni huomenna, joten
ruokaa on haettava viikonlopuksi kotiin tänään.
Tai, eivät kaikki kaupat huomennakaan kiinni
ole. Liiottelin. Sorii. =)
Pitää vaan osata etsiä ne aukiolevat.














Postipaketin voi lähettää söpöstikin
roosaan tapettiin pakattuna,
mutta en tiedä, minkä näköisenä
vastaanottaja sen sitten sai,
jos tuo nauha tarttui muihin posteihin
tai postin häkkikuljetustelineisiin,
-mitä lienevätkään nimeltään... =)





PS: Paketin saajan palaute huutis.sivuillani oli:
"Nopeasti oli kirja perillä,
ehkä parhaiten paketoitu lähetys ikinä =)
Kiitokset kaupoista!"


=)

.

Luiskat

.














Vaikka vedestä pidänkin, niin nyt sataa jo ihan liikaa!
Kuulostaa siltä kuin oikein rakeita ropisisi ikkunapeltiin.
Onneksi ei satanut päivällä, kun juoksin monessa
paikassa asioilla. Sateenvarjo on tietenkin aina mukana
olkalaukussa, joka ei pysy mun luiskalla olallani koskaan
kunnolla. Aina saa olla kohentelemassa ja nostamassa
mokomaa. Pitäisikö hommata olkatoppauksia joka takkiin,
kuin kasarivaatteissa? Sellaisia tarroilla vaatteesta toiseen
siirrettäviä? Saako naisella olla kunnon hartiat,
vai ovatko luiskat olkapäät paremmat?
Naisellisesti sopivaisemmat?














Kuvituksena on nyt ne mun callunat
parvekepurkeissaan ja hiukan silkki-
kukilla koristeltuina, jotka on ostettu
lähitukun varaston mylläyspäivänä
kun ison muovikassin sai täyttää kaikella
mahdollisella helyllä, kymmenellä eurolla. =)
Sehän oli köyhälle pikkujoulu!
(Se tämänkin vuoden ainoa. ;) )

Migreeni yrittää iskeä mua kavaljeerikseen.
Enkä mää nyt tahtoisi...
Suklaata tekisi mieli.
Toisten päänsärky alkaa suklaasta.
Mun elimistö vaatii oman suklaa-annoksensa.
Mut aina ei saa mitä haluaa.




.

Internet

.















Luin Katja Tanskasen blogista ajankohtaista asiaa siitä,
onko netti vaarallinen nuorille. Varsin tärkeää pohdintaa.
Itse Internet ei ole vaarallinen vaan se, kuinka sitä saatetaan käyttää ja manipuloimistarkoituksinkin hyödyntää.

On todella vaikeaa valvoa, missä lapsi tai nuori netissä seikkailee.
Varsinkin jos nuorella on oma huone ja oma tietokone.
Aluksi miekin yh-perheessäni, yhden tietokoneen taloudessa yritin tarkasti valvoa mitä pelejä lapset pelasivat, niin koneella kuin pleikkarillakin. Joskus tosin joku lainaili heille epämääräisiä pelejä, joita ei meillä kauaa katseltu.

Nettiyhteys tuli meille kotiin vasta viitisen vuotta sitten. Oli pakko. Jo pelkästään koululäksyjen vuoksi, joissa oletettiin jokaisessa perheessä jo olevan Internet-yhteys ja sieltä piti etsiä tietoja. Netin tullessa sovittiin aikaraja, koska ja kuinka kauan saa olla koneella ettei kone vienyt kaikkea elämää. Mutta ei kukaan voi vahtia koko aikaa koneen äärellä, mitä lapsi tai nuori sieltä näkee ja etsii. On olemassa tiettyjä lapsilukkoja, mutta fiksu nuori oppii varmasti nopeasti sivuuttamaan ne. Meillä niitä lukkoja ei ollut. Oli luottamus.

TV:ta oli helpompaa kontrolloida. Yhdeksältä illalla sai sanoa, että nyt unille. Nukkumaanmenoajat olivat tärkeät. Olin ehkä liiankin tiukka sen suhteen, mitä he tv:sta näkivät.
-Muut kuulemma saivat valvoa ja katsella vaikka yksin, mitä tahansa telkasta tuli. Mutta ei meillä. Koska minusta lapsen pitää saada olla lapsi ja lapsellinen niin kauan kuin se ikunas on mahdollista. Tosin olen havainnut joidenkin vanhempien kyselevän, mitä tuo sanonta oikein tarkoittaa. Kaikki vanhemmat kuitenkin tiedostavat fraasiksi muodostuneen lauseen varmasti omalla tavallaan.

Aikaa myöten lapseni muuttuivat nuoriksi. Taitaviksi atk:ssa. Auttaen kukin vuorollaan kouluissaan muiden koululaisten lisäksi jopa opettajiaan atk-luokassa. Ja kotona minua. =)
Esikoinen on ollut mukana jopa verkottamassa erästä paikalliskoulua.
Pojat rakensivat itse osista uusia koneita ja korjailivat vanhoja ja muidenkin rikki menneitä tietokoneita. Kaikilla oli ennen pitkää oma tietokoneensa. Ura-haave on molemmilla pojilla atk-insinööriydessä. Tytär nuorimpana on niin ikään haka kaikessa mikä liittyy tietokoneen hallintaan.
Minun atk-osaamiseni on vähäistä heidän taitojensa ja osaamisensa rinnalla.

Nettimaailma ja atk vaan ovat niin tiiviisti osa nykyelämäämme, ettei tässä voi kukaan juuri muuta, kuin paimentaa jälkikasvuaan.
Luulen, että lapsi oppii itsekin vaistomaisesti säätelemään omaa nettikäyttäytymistään, kun hänelle alussa laitetaan tiettyjä rajoja.
Aivan kuten allerginen lapsi oppii pian tarkistamaan, onko ruuassa tai karamelleissa hänelle kiellettyä ainesosaa, jne.

Vanhemmilla on suuri vastuu ohjata lasta oikeaan.
Joskus vaan me vanhemmat olemme itsekin hukassa.
Kaikilla vanhemmilla ei ole paimentamiseen aikaa tai voimia.
Koneita käytetään lapsenvahteina.
-Lapsi viihtyy itsekseen, kun on koneidensa äärellä...
Ja se tapa jää helposti päälle.




.

Älä karehdi

.


















"Älä karehdi niiden iloja
joiden suruja et tunne."



-Tuntematon-


.

Syksyä?

.


















Ulkona ei pärjää
enää
ilman hanskoja

Pellon yli talsiessa
savi jää saappaisiin paakkuina
Puista tippuu ilkeästi niskaan vettä
Oksat risahtelevat poikki
kauas kaikumalla
märässä metsässä

Sisällä
tarvii jo villasukkia
Tää taitaa olla syksyä


-U.R.-









.

Eilisiä

.

Oli ihan pakko
laittaa tähän tämä kakku!




















Huomasin armaan Angelan blogissa
kuvan (synttäri?)kakusta, jonka takana niin ikään
oli kynttilä. Itse otin tämän kuvan eilen,
sunnuntaina, jälkkärisukliskakustamme.
Kuvat olivat niin samanmoiset, että jo
Angelalle asiasta mainitsinkin. =)
Kakun väsäsin omasta päästäni,
gluteenittomista jauhoista, joten on
turhaa kysyä ohjetta. Ripaus sitä
ja loraus tätä ja paljon Van Houten-
kaakaojauhetta, jota muutes Tukholmassa
näkyi olleen Pienessä suklaapuodissa
myytävänä tosi ISOSSA paketissa! =)



















Tässä kuvassa puolestaan on vahinko-ostos, eli
Lidlin halpoja keksejä jotka olivat niin söpöjä. =)
Mutta niin pahoja, ettei niitä kukaan voinut syödä.
Tällä kertaa kun ei kaupassa katsottu montako
E:etä näissä oli, niin se kostautui.
Mutta ne käyvät hyvin joulukuusenkoristeiksi.
Ja noilla säilöntäainemäärillä ne kestävät ikuisesti. =)

Sori muruset. En osta enää tuollaisia keksejä.
Ikinä. =)





.