Sydämessäni on aina kaipausta
veden ääreen liplatukseen
Aikuisenakin voin muistaa sen
loiskahdusäänen
Miten järven pohja olikaan musta
Miten litteästä kivestä tulikaan
katoavia rinkuloita vedenpintaan
-Una Reinman
Jaakko heittää kylmän kiven tänään. Joko kesä on
tässä vaiheessa? Lapsuudessa tuntui, että Jaakko-enon
nimipäivä oli jo melkein syksyä.
Ainakin kesää oli kestänyt siihen mennessä jo kauan...
On totta että aika kulkee eri tavalla
aikuisena kuin lapsena.
Lisäksi vesi ei taida edes vielä kylmetä,
koska tavallinen allakkakaan ei ole
enää luonnonvoimien tasolla,
eikä kylmäävä syyllinen olekaan Jaakko-kulta,
vaan Salme, vasta 5.8...
PS: en ole taaskaan ehtinyt uida!
Mökkimme sijaitsee muutama sata metriä merestä,
mutta ei sinne tee mieli mennä
samalla tavalla kuin järveen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti