Pihan linnut ilostuvat
jyvistä, auringonkukansiemenistä
tai talikakuista.
Ruokithan niitä
joulun jälkeenkin,
aina kevääseen saakka.
14.12.2017
Muista myös eläimiä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
MEillä ei saa ruokkia, mutta onneksi vieressä on omakotitaloja, joissa lintuuja ruokitaan ja eksyvät meidänkin pihalle.
Minua aina naurattaa, kun tulen ulos. Krääähk! kuuluu heti metsästä. Se on närhiystäväni, joka odottaa annostaan. Muuten se on pikkulintujen ruoan ääressä. Vien sille aina jotakin, leivänpalasia tai ryynejä hänen omalle paikalleen. Aina ne ovat kadonneet. Ihan mukava naapuri hän on. Pikkulinnutkaan eivät pelkää häntä, odottavat vieressä kiltisti, jos hän on ruokailemassa heidän puussaan.
Oo, ihana närhi!
Minun kesän kesyvarikset muuttivat syksyllä jonnekin muualle. =(
Voit laittaa metsään ruokintapaikan. =)
Lähetä kommentti