31.10.2015
Papalle
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ihan näin silmissäni pappasi valkeine hiuksineen ja melkein tunsin tuoksunkin. Kiitos, Una, runoelämyksestä!
Kiitos Hitunen kauniista sanoistani. Kaikki runoseni eivät kerro omasta elämästäni, mutta tämä sattumalta kertoo. Ainoasta tuntemastani, joka hänkään ei ollut oma isoisäni, mutta puoli-sellainen ja hyvin rakas minulle. ❤️
Voi anteeksi Crane! Jotenkin kännykällä sähköpostiani kurkistellessani, auton kyydissä istuessani, sormeni tökkäsi väärään kohtaan ja kommenttisi jäi avaruuden liepeille roikkumaan...! Mutta saan sen näin esille:
Crane on lisännyt kommentin tekstiisi "Papalle":
Miten kauniisti kirjoitettu! Sanoistasi kuuluu hellyys; hän oli tärkeä ihminen!
Ja vastauksena kiitokset Cranelle kommentista. Kyllä, Pappa oli hyvin tärkeä minulle. ❤️
Lähetä kommentti