19.7.2012
Niin se on...
Labels:
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tommottos!
Niin totta! Asia, jota ei osaa tutkijakaan selvittää.. Ihmismielen salaisuuksia.
I love this dreamy image of the poppies!!
The lavender is beautiful, and I am fascinated with those towers of stone!!
Sopii hyvin tähän heinäkuulle, kun joka toisella tuntuu olevan hääpäivä, jota juhlia. Itselläkin :)
Osaat niin kauniisti sanasi laittaa!
Niin totta!
Kiitokset Hannalle, Annalle, Judylle, M.Metrossa, Metsätontulle, ja Matonkuteelle. =)
Rakkaus on <3<3<3
Lähetä kommentti