Runostasi tuli mieleen laulu Punertaa marjat pihlajain .... jossa on kurkiaurat lähteneet ja jossa siivettömät jäävät maan kylmän kahleisiin. Kuvasi sen sijaan kuvastaa hienosti sinistä kaipuuta vapauteen.
Tämä pieni haikara lensi yksinään joka ilta juuri ennen auringonlaskua muutama vuosi sitten Välimerellä erään tietyn saaren hiekkarannalle. Se etsi syötävää aaltojen ja hiekan välimailta. Syötyään se lensi matkoihinsa...
Hassua, minulle taas tutumpi tunne viime ajoilta on, että moni luulee minun näkevän sen kaukomaani -- en minä sitä koe näkeväni, mutta tiedän, että olen jatkuvasti matkalla sinne, joskin voin vielä poiketa tai eksyä reitiltä. :)
18 kommenttia:
Vapaat vedet ja vapaus liikkua missä haluaa ja minne haluaa eivät ole selviöitä kaikille.
Kaunis kuva !
Kuvaa katsellessa tulee mieleen Hiski Salomaan laulama "Vapauden kaiho".
Runostasi tuli mieleen laulu Punertaa marjat pihlajain .... jossa on kurkiaurat lähteneet ja jossa siivettömät jäävät maan kylmän kahleisiin. Kuvasi sen sijaan kuvastaa hienosti sinistä kaipuuta vapauteen.
Oi Una!
Blogimaailmassakin kulkee jotkut samat kollegtiiviset virtaukset. Kuinka monet kirjoittavatkaan tuosta tuntemattoman kaipuusta.
Onneksi mielikuvituksemme ja mielemme (sielumme) on vapaa!
Kaunis kuva ja ajatus. Mitenkä jotenkin samaistun tuohon lintuun, vaikka ei minulla noin sorjat sääret olekkaan.
Siinä se katselee kohti vapautta
Kaunis joutsen ja ehkä sekin kohti vapautta suuntaa.
Jokainen ei tohdi käyttää vapauttaan.
Kiitokset kaikille kommentoijille. =)
Tämä pieni haikara lensi yksinään joka ilta juuri ennen auringonlaskua muutama vuosi sitten Välimerellä erään tietyn saaren hiekkarannalle. Se etsi syötävää aaltojen ja hiekan välimailta. Syötyään se lensi matkoihinsa...
Hieno kuva!
Turkoosin meren aaltojen takaa horisontissa on vapaus, ainakin linnun katseesta päätellen.
Hirveän hauskan näköinen lintu! Ja runo sopii tosi mukavasti sen suuhun. Tai siis nokkaan. :)
Nätti runo, hieno tunnelma.:)
Rannalle ruikuttamaan. Tai kuikuttamaan.
Hienot sävyt vedessä.
Kiitos
Ama
Arleena
Kirsikka
Elina
Helanes
ja Pakkala
Arleena, ruokaa se vaan tähyili. =)
Hassua, minulle taas tutumpi tunne viime ajoilta on, että moni luulee minun näkevän sen kaukomaani -- en minä sitä koe näkeväni, mutta tiedän, että olen jatkuvasti matkalla sinne, joskin voin vielä poiketa tai eksyä reitiltä. :)
Salme <3
Lähetä kommentti