Voi että!
Osaisinpa uida!
Mitä?
Minuako kuvaat!?
Menen pois ettet näe.
Kumma kun ei saa haaveillakaan rauhassa!
27.3.2012
Pulun haave...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ihana ajatus! Unelmia pitää olla!
Hih, hauska! Voi miten nämä Savonlinna-postauksesi aina saavat minut ikävöimään tuota Suomen yhtä kauneinta seutua. Huokaus...
Metsätonttu =)
Varmasti pienen pulun päässäkin on haavehia... Oikeasti se taisi ihailla kolmea joutsenta siinä vähän matkan päässä. =)
Trina =)
Vaikka miulla on vain ihan muutama Savonlinna-postaus. =)
Kaunista siellä kieltämättä on.
Hanin tänä kesänä 99-vuotta täyttävä isoisä asuu siellä kaupungissa. Häntä kävimme kurkistamassa. Oli sääli jättää hänet sinne yksinäisyyteensä... =(
Lähetä kommentti