13.3.2012
Kevättuulia
Labels:
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

11 kommenttia:
Kyllä ne pitenevät huhtikuun illat viimeistään vievät mukanaan kevääseen...
Hitaasti sieltä se kevät tulee pikkuhiljaa kuitenkin, oota vaan, pian onkin jo kesä!
Aika on kulunut taas nopeasti.
joo, minäkin talvitakki päällä haistelen.
Kiitos
Saraheinä,
Harakka,
Anna Amnell
sekä Hannele.
Toppatakissa täälläkin postia juur hain. Merkillisesti piha alkaa näkyillä lumen alta.
Kevät on tulossa, vaikka pistäytyen aika ajoin talven puolella.
Kevät tekee haikeaksi; itse vähän jarrutellaan että voidaan nauttia pitkään ja kuinka siinä käykään kevät tulee ja yhtäkkiä huomaamme olevamme kesässä. Kevään kaiho jää...
Aamu, se uusi lumi vie sulaessaan aina isomman ja isomman osan sitä vanhaa lunta...
Hei Omenankukka =)
Vähän samoin aatoksin miekin. Talvi ei ole lempivuodenaikani, mutta kieltämättä talvessa on oma viehätyksensä ja kauneutensa.
Sentään jo haistelet kevättuulia, minä vielä en.
Hei Una!
Naapurimaassa ja Norjassa kevääntulo oli paaaljon pidemmällä kuin meillä. Ei lunta ja tuulet lämpimiä. Kyllä se vielä meillekkin koittaa.
Hei Aimarii ja John <3<3
JOtenkuten nenu haistaa, toisinaan, mutta aika tukkoista on...
John, uskon. Me eletään niin siperiassa... =P
Lähetä kommentti