Saisko olla?
Näitä oli mustasukkaisesti säästelty kaapin
kätköissä. Nyt ne pääsivät esille.
Ja kulho tyhjeni saman tien. =)
Karkkikulhossa on
milloin mitäkin...
Karkkikulhossa on
milloin mitäkin...
26.2.2012
Joulun jäänteitä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kiitos, varmaan maistuu.
pitkä joulu joskus..
Aamu, yhden heitin siulle. =)
Nyt ne kaikki loppuivat! =)
Hannele,
jemma nimisessä piilossa joskus säilyy...
Vihreät kuulat, jouluherkku lapsuudesta. Harvoin niitä tulee enää aikuisena ostettua. Miksiköhän? Vaikka yhtä hyvältähän ne nytkin varmasti maistuisivat. On niin paljon tuota valinnanvaraa kaupoissa.
Salka, mie kerron siulle salaisuuden mutta hys hys, ei saa kertoa kellekään:
Mie sain tämän rasian äskettäin Mamaltani, joka oli saanut sen joululahjaksi mutta hän on hiukan niin kuin kyllästynyt vihreisiin kuuliin. =)
Lähetä kommentti