29.7.2011
Yritetään välttää laastareita...
Labels:
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Epäilemättä, perhepakkaus ;).
Kyllä, ja extravahvalla kiinnityksellä...:)
aha
Aamu
Pitsit sekaisin
Hannele
Oikeastaan tämä postaus liittyi tuolla toisessa blogissani kirjoittamaani postaukseen...
Vau, hieno oivalle/totuus. Kävelymatkan pituuskin vaikuttaa.
John =)))
Niinpäs...
Nää mun runoset taitaa olla siulle aikas tuttuja taannoisen runoblogin merkeissä. =)
Olet kyllä kiltti ja kohtelias kun kommentoit silti vaikka nää on jo vanhoja sanoja.
*niijaa* =)
Lähetä kommentti