 |
| Saunakukka on jo kukassa |
 |
| Mustikka raakileilla... |
 |
| Puolukka kukkii... |
 |
| Kielo on jo kukkinut... |
 |
| Hiirenvirna on ajoissa... |
 |
| Nurmitädyke lumoaa minut aina... |
 |
| Koppelo vei poikasensa tien yli turvaan... ♥ |
13.6.2011
Sunnuntain helteistä aamupäivää metsässä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaunista metsätunnelmaa ja vielä lintunen siellä heinikossa kurkkii.
Sylvi
Metsässä oli viileämpää kuin helteisellä pihallamme.
Koppelo kulki poikasineen yli metsätien ja jäi papattamaan vielä autollemme, ja kaakatti minulle kun avasin ikkunani ja juttelin sille... =)
Ne poikaset olivat pieniä somia pehmopalleroita, mutta ne ovat tuon pitkän heinän kätköissä...
Lähetä kommentti