...
17.11.2010
Sydämiä siellä sun täällä...
Labels:
arkisto
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

10 kommenttia:
No toki....;=)
Pstt.Una, laitoit mulle se lapsuuskyselyn, mutta olin vastannut siihen jo,niin en enää viitsinyt uudelleen laittaa...;=)
Eli siis kyllä luen kommentteja, en vaan välttämättä meinaa muistaa itse niistä kommentoida.
Kiitos kuitenkin ajatuksesta.
Tottakai saa!
Ja välillä pitääkin.
Mie olen pähkäillyt sitä viestiäsi, mutten millään kehtaa.
Sattumalta sama luku kuin ikä - eikä tee mieli yhtään ajatella koko asiaa.
Tuija, juu, huomasin vasta sitten kurkkia uudelleen siunkin sivujasi ja syytin huonoa muistiani mutten viitsinyt enää poistaa nimeäsi.. =)
MK, ah, se oli vain sellai hassutus fb:ssa ja sen aika oli ja meni. =) ei hätiä. Minäkin omani jo hävitin. =)
Takana eilisen ikkunan
huurre
ja nyt jo
siihen
sormella piirrän
sydämen.
*tehty just nyt
Ihana Ari taas! =)
tuo sydän on kaunis...
Sen se tekee, rakkaus! <3
Kiitos Hanne ja Savisuti =) <3
Kyllä saa ja monesti auttaa.
Tia
Koskaan ei kannata lakata haaveilemasta. =)
Lähetä kommentti