Viilennyskikka

... 

Saponaria officinalis

 

Rohtosuopayrtti, eli kansankielellä ylioppilasneilikka

Suopayrttejä kukkii kuitenkin vaikka olen koittanut kiskoa niitä pois pihasta ja kesämyrskykin katkoi niitä. Toiset sanovat sen kasvin olevan ihana ja tuoksuvan hyvälle mutta mie nuuhkisin ennemmin kuusamaa tai vanamoa tai ruusuja tai valkolehdokkeja. =) 

Mutta makunsa kullakin. Yks tykkää äitistä, toinen tyttärestä, jne... 

Tuolla aiempaa juttua samasta yrtistä.

Onpa kuumaa öisin.
Luin jostakin jotta kun laittaa lakanat pakastimeen päiväksi, on illalla kuin menisi samettiin nukkumaan kun laittaa kylmät lakanat petiinsä ja käy unille. Eilen sattumoisin oli petivaatteidenvaihtopäivä ja päätin samalla pestä kesätäkit, koska nyt ei todellakaan tarvitse muuta kuin lakanan peitokseen. Pesin siis täkit ja ripustelin ne kuivumaan sinne, minne vielä jotain mahtuu kuivumaan, mattojen pesukausi kun sattuu olemaan myöskin. Petasin sänkyihin uudet lakanat ja puhtaat tyynyliinat ja laitoin hyräillen kaksi pussilakanaa pakkaseen. 

Illalla Hani ihmetteli: 

-Missäs meidän peitot on? 

Minä kertomaan pakastusvinkistä ja näytin kuinka pussilakanat olivat sievästi rullalla pakastimessa. 

-Voi ei, Hani pelkäsi pahinta. 

-Eihän niissä nyt voi nukkua! 

Mutta kyllä hänkin kylmän lakanan veti peitokseen, niin kuin minäkin. Minä tosin laitoin sen kylmän lakanan alleni koska oli olevinaan liian näännyttävän kuumaa nukkua t-paidalla ja sortseilla, ilman päälle laitettavaa lakanaakin. Nautiskelin kylmän kankaan tunnusta ja metsästin mahallani sängylläni maaten jaloilleni aina uuden kylmän kohdan jossa saattoi viilentää ihoa.

Mutta eivät ne pussilakanat olleet ihanan viileitä kuin hetken. 

-No voi. Mun lakana ei oo enää kylmä, sanoin ääneen jonkin ajan kuluttua, 

vaikka Hani olisi oikeasti saattanut jo nukkua. Ei nukkunut. Vilkaisi minua ja tokaisi:

-Ei ne pysy kylminä ilman sitä peittoa siinä välissä. Kas ku et laittanu niitäkin pakastimeen. 

-Ei ne mahtunu... 

...