29.6.2010
Ikävä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Niin koskettavaa... kyynelehdin ystävääni, joka murtui. Jotain vastaavanlaista ikävää varmaan koki, mutta ei ehkä enää edes kyennyt tuntemaan sitäkään.
Maijasella on tosi koskettavia kappaleita.
Rita
Pahoillani ystäväsi vuoksi...
Tämän kappaleen sanoja olen miettinyt itse monesti...
On vain niin kaunis... Laulu, jonka tunteita moni löytää itsestään - vaikkei aina syytä tiedäkään...
MM
Sie sanoit hyvin...
Lähetä kommentti