... 
Mutta aika kylmä. -16 astetta oli kun käväisin perunoita ostamassa. Huomenna, sunnuntaina pitää saada perunamuusia.
Ja lihapullia.
Aurinko sulattelee jo jääpuikkoja kattojen räystäisiin ja karistaa lumikinoksien korkeutta.
Näyttää silti yhä sitkeästi ihan talvelta. Ja tuntuu myös. Heti sormet jäätyivät kun oli hetken ilman hanskoja ja Maman neulomia tumppeja, tai vanttuita, kintaita, kuinka nyt kukakin haluaa niitä kutsua. Yhden sellaisen olin jopa pudottanut tuolle lumiselle kujalle mutta huomasin onnekseni sen pian ja palasin takaisin hakemaan kaunista tumppiani.
Joulun jälkeen oli onni kun tuikkukynttilöitä sai iiison läjän jo kadonneiden tilalle. Aarrelaatikko on taas täynnä iltatulia. Joka ilta pitää tuikkulyhdyssä olohuoneen pöydällä palaa valon kajastus. Miniatyyri takan korvike. =)
Minulla on 10 kpl Partylite tuikkusten läpinäkyviä kuppeja, joita pesen ja varovasti irroitan tuosta kaupan halvemmasta kynttilästä pois alumiinialustan ja tungen kynttilän pestyyn ja kuivattuun Partylite-alustaan. Valo ja liekki näkyvät kirkkaasta alustasta paremmin. Pienellä vaivalla. Kynttiläkin palaa paremmin loppuun. Ja taas niiden palettua kerään läpinäkyvät talteen tiskiin... =) Pikku kierrätystä.
Ne alumiiniset alustat olen kerännyt askartelutarvikkeisiin, josko niistä tekisi joskus jotakin kierrätettävää niistäkin.
Ennen joulua vihjasin että haluaisin alkaa keräämään lumisadepalloja. Nyt palloja on jo kaksi. Toinen näistä on Tallinnasta. Arvaa kumpi?
Lumisadepallojen taustana on niitä
takapihan puita, joiden säilyttämistä yritän valkoisine suojelunauhoineni anoa.
Antaisivat puiden kasvaa siinä... Please.
Moottorisahojen ääni kuului viime perjantaina jo ihan liian läheltä... Enhän mie paljon pyydä. Vain parin puun elämää. Luonnonsujeluhan pitää aloittaa siitä läheltä, omalta takapihalta...
...
