...aukeaa klikkaamalla...
Oikopolku satumetsän läpi
Ohi hengästyttävän uljaiden kuusten
Pitsikoivujakin porttina
Tästä pääsee kaupunkiin
Una
Ei tarvitse varoa
kuin koirien kakkoja. =)
Niitäkin satupolulla näki.
...
22.1.2010
Oikoreitti
...
Oikopolku satumetsän läpi
Ohi hengästyttävän uljaiden kuusten
Pitsikoivujakin porttina
Tästä pääsee kaupunkiin
Una
Ei tarvitse varoa
kuin koirien kakkoja. =)
Niitäkin satupolulla näki.
...
Oikopolku satumetsän läpi
Ohi hengästyttävän uljaiden kuusten
Pitsikoivujakin porttina
Tästä pääsee kaupunkiin
Una
Ei tarvitse varoa
kuin koirien kakkoja. =)
Niitäkin satupolulla näki.
...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
On tosi satumaisen näköinen polku.
Tuota polkua haluaisin minäkin kulkea, ihastuttavan näköinen.
Kuvaa katsellessakin mieli kirkastuu ja mielikuvitus alkaa laukkaamaan! :) Ihanaa talviaikaa!
Kaunista on meille annettu kunhan osaamme katsoa ja nauttia siitä.
Joo, myös satumaailmassa on ikäviä yllätyksiä ja kakkaantuneita kenkiä.
Hannele
Isoksi klikattuna se on melkein pelottava. =)
Anskukka
Juu. On tullut tutuksi reitiksi sattumalta. =)
Maaka
Klikkasitko isoksi?
Puut menevät epätodellisiksi. =)
Melkein kumartelevat kohti kulkijaa...
Tia
On, on. Pieniä onnenpolkuja joka päivä
Kasselin kyyhkynen
Kyllä vaan. =)
Tässä kaupungissa en ole kenenkään nähnyt korjaavan koiransa jätöksiä pussiin. Pisujen päälle ei omistaja levitä lunta...
Syksyllä sain pilalle molemmat lenkkarit yhtenä iltana, jolloin pimeähkössä kävelin hetken tienviertä, nurmikkoa pitkin...
Argh.
Metsä olisi ollut kahden metrin päässä tiestä jotta sinne ois voinut viedä ulkoilutettavan. Tai sitten siitä nurmelta kerätä ne pommit pois...
Lähetä kommentti