...
Aruncus dioicus, Töyhtöangervon nuppu
Maman puutarhasta
Maman puutarhasta
Voimanrippeitä
löytää
ihan uskomattomista paikoista
Ne pitää vaan osata oikein päin kaivaa
esiin harmaan arjen massasta
© Una Reinman
löytää
ihan uskomattomista paikoista
Ne pitää vaan osata oikein päin kaivaa
esiin harmaan arjen massasta
© Una Reinman
Tällä viikolla Runotorstain ja Valokuvatorstain haasteena
oli seuraava sitaatti:
”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”
- Richard Ford, Itsenäisyyspäivä-
(suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.
24 kommenttia:
Tuossa olet kyllä oikeassa. Arjestakin voi pilkistää joitakin hyviä asioita, hetkiä, odotuksia ja yllätyksiä.
Aivan oikein, noin juuri. Upea runo, mietelmä ja kuvakin hieno. Oikein voimallista päivää sinulle.
kyllä aivan totta! kaunis teksti ja kuva♥
Hyviä sanoja hyvässä järjestyksessä.
Viisaita sanoja!
Kirjoitat asiaa.
Onneksi voimanrippeitä löytyy mistä vain, aina silloin kun tarvitaan. Toivottavasti ainakin silloin!
Kiitokset:
Yvioon
Aino
Auringonkukka
Harmaasusi
Sini
Ellu
Tuulento
Niin, onko tämä nyt sitten totta vai ei? =)
Toivon teidän päiväänne voimia roppakaupalla.
Joskus se on totta,
joskus se on myös mahdotonta.
Sekä että.
kun on auki kaikelle, nöyränä,
ilman odotuksia, läsnä hetkessä,
havaitsee pieniä ihmeitä...
kauniit sanat, herkkä, arkinen kuva...
Se on totta, ne voimanrippeet pitää oasta etsiä oikeesta paikkaa ja vielä löytääkkin ne.
Runosi on kaunis.
Voi kun sulla on kauniita kuvia ha ajatuksia täällä!
hauskasti oivallettu tuo runon kaksi viimeistä säettä
Niin kaunista ja syvällistä taas - paljon pienin kuvin ja sanoin:)
Hieno mietelmä, juuri näin.
Siinähän sinä olet oikeassa, Hallatar.
Näin on Susu =)
Onneksi joka päivälle riittää
omia pieniä hyviä hetkiä. =)
Kiitos Hanne =)
Ihan totta. =)
Toivon siulle tyytyväistä viikkoa. =)
Harakka =)
Kiitos. =)
*niijaa*
Kiitos Eve! =)
Kiitoksia Ilona Tammi=)
Jälkeenpäin kun katselen
niin voisin kyllä sanojen järjestystä hiukan muuttaa toisin? =)
Kiitos Inkivääri =)
Ehkä tartuin kiinni haasteessa eri kohtaan kuin muut
mutta niin taidan aina tehdä. =)
Kiitoksia Arleena =)
*niijaa*
Kiitos KirsiM =)
Tuntui hauskalta nähdä tuo vanha tuttu nimimerkki. =D
Uskomatonta, mutta niitä voimanrippeitä löytää kummasti silloin, kun luulee, että kaikki on kadonnut ja millään ei ole enää väliä. Jostain kummasta kuitenkin se liekki taas hehkuttaa. :)
Niinpä.
Joskus toivoisi muille samanlaisia laseja joiden läpi saan itse onnellisena, kaikesta paskasta huolimatta, katsella maailman ihmeitä. Pieniä ihmeitä. Pisaroita. Käpyjä. Hiekanjyvää. Ovat ihmeellisiä kaikki ja antavat paljon jos niitä vain osaa katsoa ja ymmärtää.
Anteeksi tällainen omaan napaan tuijottava kommentti mutta runosi jotenkin vain sai tämän aikaan.
Kyllä, juuri näin se on.
Rippeitä keräämällä jaksaa taas.
Totta on ja joskus aivan välttämättömyys että jaksaa elää sen hetken yli. Viisaita sanoja.
Hei Una,
Niin totta tuo - kun harmaan arjen massaa oppii kauniisti kaivamaan ei jää sitä harmaata massaa ollenkaan jäljelle.
Tarjuska =)
Jos vain päästää positiivisuuden elämään, niin se auttaa.
Aina vaan ei välttämättä jaksa...
Erikeeper =)
Taitaa olla miullakin sellaiset lasit. =)
Olen onnellinen niistä. =)
Ole siekin.
Tuima =)
Se vaan pitää pitää mielessä... =)
Kyllä vaan, Helanes. =)
Kiitos Laps Suomen =)
Kiitos siullekin Melita-pieni =)
Se harmaa jää taustalle.
Sinne se kuuluukin. =)
Lähetä kommentti