
Ihan hetken kuluttua
hänkin puhkeaa kukkaan...
© Una Reinman

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
9 kommenttia:
joo, siihen on uskottava.
Kukkaan puhkeaminen on ihanaa:)
Herkän kaunis kuva ja ajatus!
Tervetuloa maailmaan!
joka aamu joku avautuu...
Hannele
Taika
Aamu
sekä
Hanne =)
Kiitokset. =)
Meillä tuoksuu mustikkapiiras.
Saisiko olla palanen? Kermavaahtohöttyrän kera? =)
Nin kaunista, niin kaunista, kun puhkeaa kukka pieni, herttainen, untuvikko vielä, ja herkkä ja hentoinen!
Ihanaa, että vielä näinkin pitkällä kesässä, kohta jo elokuussa, näkee vielä näitä kasvun ihmeitä.
Meillä avautuu juuri nyt ihana vaaleanpunainen köynnösruusu..
jospa vaikka minäkin puhkeaisin kukkaan .kenties...
Kiitos kaikille ihanille muruille. =)
Toivon että kaikkien teidän päivässänne on jotakin
joka puhkeaa kukkaan. =))
*kaukohalit*
Lähetä kommentti