Hanin pyynnöstäni kuvaamia latokuvia matkan varrella...
Ajatukset karkaavat kaupungista
Pois mustasta asfaltin kuumuudesta
Sielu kaipaa tuulta ja vihreää
Saada koskettaa harmaata ladon seinää
On ikävä maalaiselämää
© Una Reinman
3.7.2009
Ikuista ikävää
...
Hanin pyynnöstäni kuvaamia latokuvia matkan varrella...
Ajatukset karkaavat kaupungista
Pois mustasta asfaltin kuumuudesta
Sielu kaipaa tuulta ja vihreää
Saada koskettaa harmaata ladon seinää
On ikävä maalaiselämää
© Una Reinman
Hanin pyynnöstäni kuvaamia latokuvia matkan varrella...
Ajatukset karkaavat kaupungista
Pois mustasta asfaltin kuumuudesta
Sielu kaipaa tuulta ja vihreää
Saada koskettaa harmaata ladon seinää
On ikävä maalaiselämää
© Una Reinman
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Sinulla on täällä blogissa kaikki aina niin täydellistä. Sielu lepää, tulen tänne hengittämään.
Harmaa lato maalaismaisemassa - ihanan tunnelmallista :)
Runosi on taas niin ihana!
Voi Unelma =)
Saitpa miut hyvin onnelliseksi. =)
Kiitos.
*niijaa*
Kiitos Hanna =)
Kaikissa vanhoissa rakennuksissa on taikaa... =)
*halii Hannankin*
Sama kaipuu täälläkin, ja se iski nyt kauniiden kuvien ja runon jälkeen vahvasti.
Oi voi Sooloilija!
Ei ollut tarkoitus saada muillekin melankoliaa pintaan.
Mutta ymmärrän kyllä siunkin tunteesi...
Kaipuuta maaseudulle ei tosin ole kaikilla, vaikka heillä olisi kokemustakin maaseudulla asumisesta.
Joidenkin ihmisten sielu soi maalle
joidenkin kaupungille.
Minun
ehdottomasti maalle... =)
*halitus*
Eikös sinne voi mennä jos haluaa? Ainakin käymään.
Voi sentään. Ladot. Aina kauniita.
Maalta nuorena kaupunkeihin muuttaneena (ensin pienempään paikkaan ja sietä pääkaupunkiin) tuntui seikkailulta. Nyt 22 v. Helsingissä tuntuu jo riittävältä ... sydän haluaisi jo leppoisimmille laitumille, paikkaan missä kuulee heinäsirkan soiton ja voi kävellä paljasjaloin.
Eilen käytiin Lahdessa ja Vääksyssä katsastelemassa paikkoja "sillä silmällä" ...
Niin kaunis ja kaipuuta täynnä oleva runo.
Ja niin kauniita kuvia, niin kauniita harmaita latoja ja taloja.
Isopeikko
Käymään voi toki...
Heli
Ja kaikki maaseudulla... =)
Soletuuli =)
En yhtään ihmettele.
Samoin mie olen maalta alunperin...
Vääksy onkin jo aikalailla maaseutua näin kaupungista katselleen. =)
Suosittelen. =)
Tuo Hollolan puolikin on kaunista... =)
Sitäkin voin suositella...
Harakka =)
Kiitoksia. =)
Ladot ovat aina vieneet huomioni.
Olen sitten opettanut läheisillenikin latorakkautta. =)
Suomalaista kesämaisemaa parhaimmillaan juuri tuollaiset latomaisemakuvat
Voi kun tuli ikävä maalle sinne latomaisemiin.
Vaikka kuukausi sitten kävin.
Nostalgiaa kuvissa.
Marjukka =)
Ja järvi...
Saunan laituri... =)
Arleena =)
Ymmärrän hyvin.
*pitelee omaa sydäntään*
Kiitos postauksestasi :-)
Kiitos Nurkkalintu siulle sanoistasi. =)
Lähetä kommentti