Omnes ad Unum

...


....

















Tämän tiedän mä:
Kaksi kaunista nuorta
Kaksi lämmintä sydäntä
Jatkaa tästä päivästä
käsi toistensa kädessä
Yhdessä



© Una Reinman









PS: Omnes ad Unum
= Kaksin yhdessä

Amorin tuomaa

...




















Amorit ilmestyvät yllättävästi
Keittäen kokoon unelmien kudelmia
rakkauden kehrättyä sokeria
Mukana mausteena
sopivasti elämänsuolaa
Houkuttavat meitä janoisia
tuota seostaan juomaan
-Suostuthan maljan nostamaan



© Una Reinman






PS:

"Pisin maailman etäisyyksistä
on kahden yksinäisen välinen matka"

-Tommy Tabermann-

...

Horsmaniityllä

...

Epilobium angustifolium

Horsmaniityllä auringossa

soittelivat sirkat kilpaa viulujaan

Päiväperhosten tanssiessa

sirkkojen valssin tahdissa

Ketun nukkuessa kuusikossa

hymyillen päiväuniaan

Me vain jatkoimme hiljaa

matkaamme mustikkaan

© Una Reinman

 

 

 

 

EDIT: Kuvat olivat vuosien mittaan pikselöityneet pilalle, joten laitoin ne pois ja otin tilalle kuvapalvelun kuvan.  

Sinisiipi, keijun kaveri

...















Perhoset ovat keijujen sydänystäviä
Heille keijut kuiskuttavat salaisuuksia
Liitävät kerallaan niityllä
Etsimässä heteistä mettä
Tässäkin perhosen kanssa istumassa
heinällä kikattamassa
on kolme keijua
Se on vaan niin että
meistä vain harva näkee heitä
Edes keijujen varjoja



© Una Reinman



...

Jaksaako aueta?

...




















Ihan hetken kuluttua
hänkin puhkeaa kukkaan...





© Una Reinman

Sen voi aistia koskematta

...
Made by Fairy. =)


















Illoiksi
Kylmiksi
Keijuille viitta tarvitaan
Kuninkaallista pehmeää samettia
kuin ruhtinaan puku keskiajalta...





© Una Reinman

Sinisen lohikäärmeen lapset

...
Made by Fairy. =)














Sinisen lohikäärmeen poikaset
istuvat kiltisti kotipesässä
Äitinsä noutamaa mesikasteannosta
kita avoinna odottamassa



© Una Reinman




PS:
Tänään Jaakko heittää järviin vanhan
kansan mukaan kylmän kiven...
Olethan ehtinyt jo uida?
Paljon onnea kaikille Jaakoille. =)

Hiljaisessa illassa

...














Siniset kellot illassa soivat.
Kuuntele hiljaa niin sävelen kuulet...





© Una Reinman


PS: Tällekin päivälle sattuu tuttavien nimipäiviä. Onnea!

Metsäpolulla

...













































Vielä vähän violetteja ihastuksia
Hiukan kesäunelmia
Lämpimiä öitä
Pehmeitä suudelmia


© Una Reinman


















PS: Ja Jarnalle hiukan vanamoita... =)







...

Kivijoki

...















Kevättulvan aikoihin
lahdelma ei olisi
näin kivinen
Nyt siinä karahtaisi
karille kaarnalaivakin



© Una Reinman






PS: Onnea Leenoille... =)

Mitä sinun silmäsi ovat nähneet?

...
















Melita, Taikalampun alta,
haastoi kertomaan asioita joita silmäni ovat nähneet.
Mietin hetken, en liian kauaa ja sain
tällaisia vastauksia sisimmältäni:


Olen nähnyt äidin hymyn
Olen nähnyt sykähdyttäviä maisemia
Olen nähnyt kun aurinko laskee mereen
Olen nähnyt kauniita silmiä
Olen nähnyt lasten iloa
Olen nähnyt surua
Olen nähnyt petturuutta
Olen nähnyt maailmaa kyynelten läpi
Olen nähnyt onnenmuruja
Olen nähnyt rakkautta
Ja paljon kaikkea muuta
Joka päivä näen jotakin uutta

Mitä sinun silmäsi ovat nähneet?







© Una Reinman

Heinäkuun 21.s

...
Trifolium pratense


























Onnea tämänkin päivän nimipäiväsankarittarille
ja kaikille muille muuten vaan kaunista päivää.




© Una Reinman

Sinisiä hiippalakkeja

...
Made by Fairy. =)

















Metsänhenkien hiippalakkeja
ripustettuna kuivumaan
kun Sinipiiat ovat menneet nukkumaan







© Una Reinman


PS: Tänään onnittelen Maaritia ja Reettaa. =)

Hymyn voimalla

...
















Miihkalin ja Nunnukan muuttolaatikoiden pakkausta haikeana seuratessani ja avustaessani keräsin itsekin pois kaikki kuvalehteni tyhjentääkseni kirjahyllymme pojalleni mukaan. Kaiken maailman naistenlehdet olisivat olleet liian painavaa raahata mukana omassakin tulevassa muuttokuormassani = meillä on monta eri muuttoa tiedossa ja kaikkea muutakin onnellista, mutta niistä sitten aikanaan... =) joten raakkasin lehdistä pois ensin kokonaan lehtienkeräyslaatikkoon joutavat. Seuraavaksi pinosin eri kasoihin ruokaohjelehdet ja ne lehdet, joissa oli jotakin kaunista. Jotakin sellaista, minkä katselusta nautin.

Istuin keittiön pöydän ääreen lehtipinon kanssa, selailin lehtiä ja revin sivuja.
Revin talteen kiinnostavia ruokaohjeita, joita jo ennestään on yksi painava laatikollinen. Revin ohjeita jälleen sillä silmällä, jos vaikka joskus saisin ohjeet jotenkin kenties koottua ja niistä saisi jotakin tolkkua... Ja jospa vaikka vihdoin testaisinkin niitä ohjeita käytännössä. Jossakin keittiössä...

Siihen toiseen revittyjen sivujen kekoon ilmaantui kuvia maisemista. Koriste-esineistä. Taloista. Sohvista. Kirjahyllyistä, takoista ja keittiöistä.... Kodeista. Unelmieni leikekirjaa varten.

Kolmanteen kasaan löysivät tiensä muutama virkkausohjeen sisältänyt käsityölehti sekä Joulu-lehtiä muutaman vuoden ajalta. Joulu on ollut aina lähellä sydäntäni. Lähinnä tunnelmansa vuoksi. Siihen kasaan menevien lehtien sivuja en repinyt vaan ne jäivät ainoina kokonaisiksi.

Yleensä naiset tutkivat kuvia vaatteista. Meikeistä. Kampauksista. Kengistä...
Minulla oli vain pari hassua olkalaukun kuvaa irtirevityissä lehtien sivuissa, siellä kotikuvien joukossa. Ohitin selaillessani vaatesivustot oikeastaan vilkaisematta. Kiinnostumatta. Niin teen varmaan aina, kun nyt oikein pysähdyn asiaa miettimään.
Niitä koteja mie etsin vaan. Ihan sama, mitä minulla on vaatteena. =)





Tänään sitten viedään koko perheen ja hymyn voimin Miihkalin muuttokuorma erään yliopistokaupungin opiskelija-asuntolaan...
Siksi tämä äiti ei saanut oikein edes unta... Jännittää...

Kyllä tämäkin fiksu poikaseni, isoveljensä lailla ja kaltaisena toki pärjää,
vaan kukapa lapsiaan rakastava äiti ei olisi lapsistaan huolissaan?




edit:
Lainana ne lapset hyvinkin vanhemmillaan ovat.
On meidän vanhempien käsissä,
kuinka hyvin me tämän lainan hoidamme...




© Una Reinman

Mitä noi kissat tekee?

...

Miksi kissat
ovat hupsuna tulppaanien veteen?
Jänikset syövät sen lehdet kuin salaatin.
Se on kukka niin herkullinen.

Me ihmiset
jäämme tulppaanin kukkia tuijottamaan.
Olemme alttiita lumoutumaan
niinkin pienistä asioista.
Ihastumaan kukista.
Se on asenne oikea.







© Una Reinman

Yksinkertaisesti kaunis

...















Ruusu villiksi on heittäytynyt
Villeys ei sen lumoa vähennä
Annetaan sen kukkia rauhassa
Ihaillaan vain kaukaa




© Una Reinman

Mansi

...
















Tästä se kaikki alkaa.
Mansikan kukkapohja turpoaa
ja siihen kasvaa makea, ihana mansikka...

Sana -epähedelmä- ei kuulosta yhtään mukavalta.
Marjanahan me mansikkaa aina olemme pitäneet...

Torilla oli lajikkeeltaan Hani-nimisiä mansikoita
mutta ne eivät olleet kovin makeita. Maistuivat
silti hyvin kaikille meille tässä yhtenä päivänä...





© Una Reinman

Sunnuntaikyläilyä

...















Kiitokset ensiksikin viime sunnuntain ensimmäisen
kyläpaikan emännälle ja isännälle.

















On idyllistä nähdä jossakin vielä heiniä seipäillä...


















Matka jatkui vielä toiseenkin kyläpaikkaan,
jossa aikaa vierähti muutama tovi.
Kiitokset sinnekin kylään ihan paikan päälle.
Jäimme päivästä hyvälle mielelle.





© Una Reinman

Laatikoiden teippausta

...
















Nuorin ja keskimmäiseni pakkaavat tavaroita.
Opiskelupaikkakunnat odottavat molempia heitä.
He teippaavat kokoon littanaisina
varastossa odottaneita pahvilaatikoita.
Täyttelevät niitä.
Jaan molemmille kaapeista astioita,
pyyhkeitä ja lakanoita.
Ihan salaa välillä kuivaillen kyyneleitä.
Tämä on samalla ihanaa ja haikeaa...







© Una Reinman

Sarjassamme ihania köynnöksiä

...

Caprifoliaceae
























Maman puutarhan ihmeellinen appelsiinin värinen,
appelsiinilta ja hunajalta tuoksuva versio
tuoksuköynnöskuusamasta.

Kun laittaa silmät kiinni ja nuuhkaisee kukkaa,
voi kuvitella olevansa etelässä
appelsiinipuun varjossa... =)





© Una Reinman

Marilynin helmat

...


















Pionit (Paeonia) ovat ihastuttavia.
Jättiruusuja ilman piikkejä. =)

Kas tässäkin:
Mikä terälehtien paljous...
Kuin Marilynin helmojen heilahdus...









© Una Reinman

Meriluontokeskus

....














Mainostetaan nyt hiukan vielä, vaikka aika kaukana
tästä kohteesta asustammekin.
Mutta hyvää kannattaa kerrata. =)

Jos satut Kalajoen seutuville ja tahdot nähdä muutakin
kuin hiekkaa ja merta, niin Meriluontokeskus
esittelee luontoa monipuolisesti.
Esillä on konkreettisesti historian havinaa ja nykypäivää...


















Kukapa ei olisi kouluaikoina nähnyt vanhoja kunnon
pahvitauluja...
















Näitä tauluja näkee joskus kirpputoreilla myytävänä
suureen hintaan.
























Tämä sillisammio on niin suuri että sopisi hyvin
köyhemmän talon kylpytynnyriksi.
























Ihanan raikas tervantuoksu hurmaa
vanhan hylkeenpyyntialuksen luona.
Ja meri houkuttelee taustalla...
Kun horoskooppimerkki on kalat,
kaikki veteen liittyvä kiinnostaa... =)




PS: mainoksista vielä:
Sanotaan, että radio- ja tv-mainos
jää ihmisen päähän seitsemännellä kuuntelu- ja katselukerralla... =)
Vielä voin siis muutamaan kertaan lausua sanan Kalajoki, ja
sen jälkeen kaikki (muutkin) hypnoottisesti ajattelevat vain Kalajokea... ;D




© UR

Kaivattuja pisaroita

...
















Sade saapui vihdonkin
Sitä kovin jo täällä kaivattiin
Voisin katolle kivuta
kädet levälleen ojentaa
tanssimaan jäädä pisaroihin
Uutta energiaa antaviin



© Una Reinman

Rauhoitettu hurmaaja

 

Jos haluat hurmaantua suuresti
etsi metsästä valkolehdokki 
platanthera bifolia 

Hengitä kukan tuoksua
myöhään illalla
mutta muista
kukkaa ei saa poimia

- Una Reinman  

 

 

 

Edit: 

Vaihdettu kuva uudeksi. 

Nykyinen kuva: Wikisanakirja

Tutu kadoksissa

...
Made by Fairy. =)
















Metsän hennot keijukaiset
ovat täällä tanssineet
Tanssiaispukunsa
nurmikolle unohtaneet
Nyt hädissään liitävät
jossain ilman tutua
kaunista kukkaispukua
He meiltä kätkeytyvät
Näemme vain pelkkää utua




© Una Reinman

Tupasvilla pehmopalleroita

Ne ovat niin suloisen pehmoisen näköisiä. Kuin pariisittaren puuterihuiskia...
Lapsena tuli kerättyä tupasvillan villoja (siementupsuja) koriin ja niistä muka sitten kehrättiin lankaa kuin Prinsessa Ruusunen värttinällään, siis jollakin sileämmäksi vuoleskelemallamme kaarnanpalasella. Vaikka lapsenkädet sekoittivat joukkoon maitohorsman pehmoisia siemenhöytyviä, ei siitä mitään lankaa koskaan syntynyt. Yritys jäi aina ikuiseksi tekeleeksi ja sotkuiseksi hahtuvakasaksi. Vähän niin kuin kutimukseni nykyään. =)
Harmi kun meillä ei ollut navetassamme lampaita. Olisimme saattaneet lapsina keksiä osan siitä, mikä on jo keksitty satoja vuosia sitten: tupasvillakuitulangan. =)

Tuosta ikiaikaisesta suon ihmekasvista on tehty muihin raaka-ainesiin sekoitettuna jo 1800 luvulla huopia ja vaatteita. Tupasvillasta langaksi tosin käytetään sen "lehtituppiosia" eikä niitä hupsuja siementupsuja. Suomassasta voi parhaiten nähdä ja erotella juuri tupasvillan vanhoja kuituja, jotka ovat jatkojalostukseen suovedessä satoja vuosia lionneena juuri aivan parhaimmillaan.

"Tupasvillan kuitu suodattaa radioaktiivista säteilyä, on antistaattista, imee hyvin kosteutta sekä omaa hyvän jopa villaa paremman lämmöneristyskyvyn,"
kertoo Kirsti Kostia tupasvillaa käsittelevillä sivuillaan.

"Tekstiileihin saadaan materiaalia noin metrin syvyydestä suosta, joka on iältään noin 800 - 1000 vuotta vanhaa. Tarpeeksi vanhan kuidun rakenne on hienoa ja sen pystyyy helposti kehräämään", kertoo Kaisa Ovaska-Ahonen, tupasvillaisten vaatteiden luoja ja Kultaturve Oy:n toimitusjohtaja, Kulttuurinen virkistystoiminta sivulla. Ovaska-Ahonen kertoo heille (Kultaturpeelle) saatavan tupasvillakuitua jatkokäsiteltäväksi Biolanin turpeennoston kautta.

Tupasvilla sinällään ei huovu eikä riitä lankamateriaaliksi vaan siihen lisätään puolet muita kuituja, kuten perinteisiä kangaskuituja silkkiä, villaa ja pellavaa.

Tupasvillaa käytetään mm eristeissä, tiivisteissä, suodattimissa, tikkikankaissa jne.
Vaatteissa sitä käytetään mm antistaattisuutta vaativissa työvaatteissa ja sisustustekstiileissä. Tupasvillaa käytetään nykyään myös öljyntorjunnassa.

On siitä viehkeästä kasvista moneksi.

Tupasvillakuitu ei muuten edes homehdu...





Lisätietoa tupasvillasta ja lainaukset sivuilta:

Biolan
Wikipedia
Kirsti Kostia
Kultaturve Oy
Turveteollisuusliitto
Kulttuurinen virkistystoiminta









Kokosi: UR

Kukkia matkan varrelta

...

Rubus arcticus














Kalajoen rantamia kirrellessämme ihailimme runsaana kukkivaa mesimarjaa. Se muodosti paikoittain ihania mesimarjakukkapatjoja, joissa hehkuivat sen pienet sievät pinkit kukkaset.
Meillä etelämmässä tuo kukka esiintyy ihan yksittäisinä löydöksinä joissakuissa vanhemmissa metsissä. Tämä siis vain omana kokemuksenani kukasta mainittakoon. Tiede voi olla toista mieltä.

Mesimarja on ihana nimi. Katselin etunimet.net:sta, että erikoisissa luontonimissä mainittiin Mesimarja jopa etunimenä. =)




Tämä melkein 500 kilometrin välimatka lomareissukohteeseen tuntui myös siinä, että selkeästi näki omin silmin jotta kesä on etelämmässä parisen viikoa edellä. Kalajoella olivat tuomet vastikään lopettaneet kukintansa ja syreenit kukkivat siellä parhaillaan. Nyt tätä kirjoittaessani runon ja suven päivänä, saattavat olla Kalajoellakin niiden tuoksupuiden kukat hiipumassa.


Tienvarsia seuraillessa huomasi myös sen että jossakin Kokkolan seutuvilla lupiini ei vallanutkaan enää niin kovin tienpenkkoja, ja mitä pohjoisemmaksi tie vei, sitä harvemmassa lupiineja näkyi. Sain kadonneen kameran linssiin Kalajoella tosin todella tummanpunaisen lupiininkukan, mutta siitä ei nyt sitten ole kuvaa näyttää...


Anthriscus sylvestris




















Valkoinen koiranputki hehkui ja heilui tuulessa iloisen kepeän harsomaisena kuin lapsuudessa konsanaan, noilla reissumme tien penkoilla.
Koiranputkikin on kaunis kukka. =)








© UR

Halauksia poikaselle

...

Veronica chamaedrys = Nurmitädyke

















On onnellista
saada poikansa
pois armeijasta. =)

Vuoden se pesti kestikin.






© UR

Ikuista ikävää

...




























































Hanin pyynnöstäni kuvaamia latokuvia matkan varrella...


Ajatukset karkaavat kaupungista
Pois mustasta asfaltin kuumuudesta
Sielu kaipaa tuulta ja vihreää
Saada koskettaa harmaata ladon seinää
On ikävä maalaiselämää





© Una Reinman

Räsymattojen pesusää

...

Olisi hyvä sää pestä mattoja. 

Jos olisi likaisia mattoja. ;D

Jospa menisin torin varteen ja pitelisin kylttiä jossa mainostaisin
jotta halutaan pestä räsymattoja. Pienellä kulukorvauksella.
Vaikkapa nokipannukahveja vastaan.

Tai näin kuumalla juoma voisi olla Pommacia. =)



PS:
Mun reissulta nappaamani kuva on sitten vain kuvituksena...
Ei liity mattojenpesupaikkaan. =)
Se kuvaa vain kesäistä päivää, ihanaa yhden mökin saarta,
tuulta, merta ja lokkien kaartelua.
Tuossa näyssä oli jotakin erityistä...
Sitä samaa saarta me Hanin kanssa kovasti ihailtiin. =)

© UR

Perhosen siivin

...
















Tässä perhosen siivin julistan heinäkuun alkaneeksi ja lähetän syntymäpäiväonnittelut lapsuudenystävälleni Sarille! =)
Kahvitellaan me sitten kun seuraavan kerran tavataan. =)




© UR